Riippumaton julkaisu
Juliana Hyrrin My Barbie realness -näyttely vie aurinkoon, valoon ja jännittäviin seikkailuihin. Palkittu sarjakuva- ja kuvataiteilija on antanut mielikuvituksensa vapaasti temmeltää ja inspiroida luomaan riemukkaita öljy- ja akryylimaalauksia.
Liettualainen taiteilija ja elokuvantekijä Emilija Škarnulytė sai Ars Fennica 2023 -palkinnon korkeatasoisesta ja omaleimaisesta taiteellisesta työstä.
Kaksi peräkkäin näkemääni näyttelyä herätti minut pohtimaan otsikon kysymystä. Kysymykset tekijänoikeuksista, etiikasta ja yksityisyydestä ovat keskeisiä tekoälyä kehitettäessä.
Nyt Napoleon tulee taas, varsin suhteellisella elokuvalla, jossa kerrotaan Napoleonin huikea nousu ja ankea tuho.
Irlantilaisen Claire Keeganin palkittu romaani Nämä pienet asiat kasvaa mittaansa suuremmaksi. Sen humaani, koskettava ”joulutarina” elämisen rankoista ehdoista ja valinnoista säteilee toivoa ja rakkautta.
Onko tekoälyn tekemä kuva taidetta vai ei, kun se tekee kuvan ihmisten ohjeiden perusteella ja kuka on tässä tapauksessa ”taiteilija”.
Maineikas elokuvantekijä Markku Lehmuskallio valmistui aikoinaan metsäteknikoksi. Siivellä kulki kuitenkin veistäminen. Taiteilija toteaakin, että ”minulle veistäminen on ollut terapeuttinen toimi jännitteitä aiheuttavan elokuvatyön paineiden purkamiseksi”.
Yki Hytösen teos Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia esittelee pääkaupungin ja sen asukkaiden elämänmenoa tarkkasilmäisesti ja lämmöllä vuosilta 1950 – 1980. Oman lisänsä upeaan valokuvateokseen tuo saksalaisen, mutta suomalaistuneen valokuvaajan elämäntarina.
Lea Ypi kuvaa kirjassaan Vapaa – kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa sosialismissa elävää Albaniaan 11-vuotiaan tytön silmin.
Taiteilija ja diplomi-insinööri Igor Multi on yhdistänyt taitonsa ja luonut jännittävän kokonaisuuden Forms and Structures Galleria 68:aan. Hän itse kutsuu taidettaan ”rakenteelliseksi abstraktiksi taiteeksi”.
