Karin Smirnoff: Sokerikäärme
Karin Smirnoff ei väistä vaikeita aiheita. Uudessa romaanissaan Sokerikäärme hän riisuu naamion pedofiilin kasvoilta. Ei moralisoi eikä paisuttele, vaan etsii psykologisen tarkasti syitä, pahan alkujuurta.
Riippumaton julkaisu
Karin Smirnoff ei väistä vaikeita aiheita. Uudessa romaanissaan Sokerikäärme hän riisuu naamion pedofiilin kasvoilta. Ei moralisoi eikä paisuttele, vaan etsii psykologisen tarkasti syitä, pahan alkujuurta.
Kolmen taiteilijan Corpus Aggregatum (jonkinlainen yhdistelmä?) -näyttelyssä soi Matti Närekankaan teosten musiikki.
Kansainvälinen, monipuolinen Sinelmä -näyttely HAA Galleriassa tuo haavoittuvuuden ja uhan tunnun Suomenlinnan kesäiseen idylliin. Se on osa taiteilijaosuuskunta Toolboxin kolmen näyttelyn sarjaa, joka käsittelee niin yksilön kuin yhteiskunnan haavoittuvuutta.
Perinteiseen tapaan Brondan Kesäsalonki esittelee lukuisten taiteilijoiden hienoja teoksia.
Jos on matkalla kulkua Uudenkaarlepyyn suuntaan kannattaa tarkkailla tien poskessa olevaa valkoista taloa, tai pikemminkin kartanoa Kuddnäsiä. Se on aikoinaan Vaasan hovioikeuden mallin mukaan rakennettu Zachris (Sakari) Topeliuksen (1818-1898) lapsuudenkoti. Rakennus on monen käyttötarkoituksen jälkeen saatettu alkuperäiseen loistoonsa.
Pirjo Mellasen romaanissa yksinäinen vanhapiikaopettaja heittäytyy täysillä lomaromanssiin, komean, päivittäin autoa vaihtavan albaanimiehen kanssa.
Kuinka upeita vanhat purjelaivat voivatkaan olla! Ne henkivät meriromantiikkaa aivan toisin kuin nykyiset, virtaviivaiset joskin sinänsä tyylikkäät, teräskylkiset valtamerten kyntäjät.
Jarmo Mäkilän 50-vuotisen taiteilijauran juhlajulkaisussa Poika hänen maalauksistaan ja autofiktiivisistä tarinoistaan syntyy elävä ja intiimi kuva lapsuudesta 1950-luvun Raumalla.
Harvasta kahdenmiljoonan maailmanmetropolista pääsee katselemaan viinitiloja raitiovaunulla tai paikallisbussilla. Näin on kuitenkin Wienissä, jossa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla on paljon viinin viljelyksiä. Viljelykset eivät ole vain turisteille näytillä, vaan ne ovat ihan toimivia ja tuottavia tiloja.
Mari Kopra oli varannut näyttelyajan Galleria Kamiter-Arsista. Hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että ”yksin on niin tylsää”, joten hän pyysi näyttelyyn mukaan kaksi vanhaa ystäväänsä Leena Ristolaisen ja Tuulevi Sivusen. Taiteilija-galleristi Tiina Tainiokin innostui ryhmänäyttelystä, ja niin neliapila oli koossa.