Kirjailija, kirjallisuuskriitikko Michel Ekman on kirjallisuuden moniottelija. Hän pitää kädessään keväällä ilmestynyttä kirjaansa, jota hän ei suunnitellut kirjoittavansa lainkaan. Työn alla oli useita töitä eri lehtiin ja pienimuotoinen kirjoittaminen houkutti, ei kirja. Mutta sitten elämä koki odottamattoman muutoksen. Hänellä todettiin syöpä, joka tarvitsi välitöntä hoitoa.
- Olin yhtäkkiä äkkikäännöksen edessä. Yllättäen minun piti tehdä valintoja, joihin en ollut valmistautunut. Minulla on kyllä taipumusta vaipua synkkyyteen, joten siihen olisi ollut helppo luisua, mutta huomasin, että minussa heräsi myös halu kirjoittaa. Nyt voin sanoa, että kirjoittaminen pelasti minut.
Ekman uskoi siis kirjoittaneensa viimeisen kirjansa Lyckliga slut, Onnellinen loppu pian viisi vuotta sitten. Tällä kertaa voisi luulla, että hoitojen lomassa olisi syntynyt synkkä kirja, mutta näin ei käynyt. Sairaus voi tuoda myös uudenlaista näkökulmaa elämään. Raskaan hoidon jälkeen voi edistysaskel syöpäklinikalla olla iloinen uutinen.
- Diagnoosin jälkeen ajatukseni pyörivät elämän ympärillä aivan uuteen tahtiin ja muistot nousivat mieleen kirkkaana. Teemat syntyivät perä jälkeen ja kirjoittaminen tuntui hyvältä. Samalla tuli jostain myös rohkeus kirjoittaa omasta elämästä hyvin rehellisesti, ei ollut tarvetta kaunistella ja silotella. Toki aina jotain jää salaisuudeksi, mutta pystyin sanomaan monet asiat suoraan, lähellä elämän moninaisia totuuksia. Tarkoitus olikin kirjoittaa omasta elämästäni niin rehellisesti kuin pystyin, joten miksi kirjoittaisin fiktiota.
Kirjoituksista syntyi esseitä ja kirja sai lopulta nimen Andra världar – essäer om döden och livet, Tosia maailmoja, esseitä kuolemasta ja elämästä. Niiden suorasukainen ja värikäs kerronta imaisee mukaansa ja nostaa kirjan arvoa lukijan silmissä. Tässä on tämä elämä, jonka pituudesta meille ei ole annettu varmaa tietoa.
Michel on kirjoittanut aikaisemmissa kirjoistaan lapsuudestaan, nuoruudestaan ja suvustaan. Hänen juurensa ovat Helsingissä monen sukupolven takaa ja hän tiesi olevansa taloudellisesti etuoikeutettu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsuus ja nuoruus olisivat olleet yksinomaan onnellisia. Vanhempien oma lapsuus oli ollut sodan leimaama ja lapsiin se siirtyi riittämättömyyden taakkana. Kodin tunnelma loi hänelle epävarmuuden ja ulkopuolisuuden tunteen. Opinnot edistyivät hitaasti, koska monesti väliin tuli masennuksen jakso. Loputa löytyi turvallinen paikkaa, elämänmaku, kirjoittaminen ja opiskelunhalu aina väitöskirjaan asti. Voi sanoa, että hitaasti, mutta varmasti hän kasvoi onnelliseksi mieheksi.
- On ehkä kummallista, että vaikka elämänpiirini on rajattua ja syöpä on tullut osaksi elämääni, tunnen oloni onnelliseksi. Myös moni hyvä ystäväni on poistunut joukostamme, joten ymmärrän arvostaa elämää sinänsä.
- Suurin muutos taitaa olla se, että nyt on helppo elää hetkessä. Ei tee edes mieli murehtia, siirtää asioita tai tekemisiä pitkälle tulevaisuuteen. On tullut selkeä tarve summeerata elämää kirjalliseen muotoon, nyt kun näen elämän enemmän kokonaisuutena. Nyt on aika tarkastella myös valoisia hetkiä, onnistumisia ja ilonaiheita, joita niitäkin on.
Ekmanin tapa kirjoittaa on koskettavaa ja liikuttavaa. Kappaleet, jossa hän kirjoittaa vaimostaan ja rakkaudesta saavat lukijan herkistymään. Kulttuuritoimittaja ja kirjailija Pia Ingström on Ekmanille läheinen kumppani ja elämän peruspilari.
- Vaimo on minulle niin tärkeä, että toivon kuolevani ennen häntä, koska en haluaisi elää päivääkään yksin. Hänen elämänsä on minun elämäni. Emme me elä idylliä, mutta meillä on hyvä olla yhdessä. Ennen matkustelimme paljon ja onneksi matkat aikoinaan tuli tehdyksi. Nyt liikumme pääasiassa lähipiirissä ja Lauttasaaressa viihdymme erinomaisen hyvin. Täältäkin voi käydä taidenäyttelyissä ja istahtaa katukahvilaan pariisilaiseen malliin. Ja lopulta tulla yöksi kotiin omaan sänkyyn.
Michel Ekman on myös ylpeä isoisä Liljalle, 7, ja Viktorille, 5. Suhde heihin on läheinen ja tärkeä. Niistä kerrotaan paljon myös Ekmanin kirjassa.
- Lastenlasten kanssa oleminen on hyvin fyysisitä, intensiivistä ja inspiroivaa. Heidän kanssa on ryömittävä, juostava ja piirrettävä taideteoksia. Ulkoilu lasten kanssa voi olla ihan juhlaa, kuten lapset sanovat.
