Akseli ja Mary Gallen-Kallela tekivät 1890 häämatkansa junalla, laivalla, hevosrattailla, tervaveneellä ja kävellen
Teksti ja kuvat Heino Ylisipola
Akseli Gallen-Kallelan ja Mary Slöörin häämatka 134 vuotta sitten kesällä 1890 suuntautui tiettömien taipaleiden taakse Kuhmoon ja Vienan Karjalaan.
Nyt tuosta kolmen ja puolen kuukauden häämatkasta on hyvin koottu näyttely Gallen-Kallelan museossa Espoon Tarvaspäässä. Näyttely perustuu museonjohtaja Tuija Wahlroosin tekemiin tutkimuksiin ja kenttämatkaan Kuhmoon ja rajan toiselle puolelle Vienan Karjalaan.
Wahlroos on julkaissut näyttelystä hyvin seikkaperäisen kirjan Sydänmailla – Akselin ja Maryn kesä Kuhmossa 1890. Näyttely on avoinna syyskuun puoliväliin 2024 saakka, joten nyt kiireesti kohti Tarvaspään museota.
Akseli ja Mary vihittiin 20. toukokuuta 1890 Maryn vanhempien kotona Helsingin Bulevardilla aamulla kahdeksan aikaan. Kiirettä piti, sillä he lähtivät kello yhdeksän junalla Viipuriin, jossa Akselia odotti tilaustyö, muotokuva konsuli Eugen Wolffin lapsista.
Kun maalaustyö oli tehty, matka Viipurista jatkui junalla Lappeenrantaan, josta nuoripari astui laivaan kohti Kuopiota. Kuopiossa yövytään ja aamulla laiva lähtee Iisalmeen.
Iisalmessa laivakyyti pitää vaihtaa hevoskärryihin, joilla matkataan Kajaaniin. Akseli ja Mary saapuvat Kajaaniin 8. kesäkuuta 1890. Mary Gallen-Kallela kirjoittaa häämatkaltaan ahkerasti äidilleen Helsinkiin.
Mary kertoo hevoskärryillä kuljetun matkan Iisalmesta Kajaaniin kulkeneen halki erämaiden ja soiden. ”Aika ajoin on levätty kestikievareissa, joista saa välillä kunnon ruokaa, välillä ei. Näkymät ovat olleet ihania, matka on kulkenut ylös ja alas korkeita mäkiä, ja hienointa on ollut nähdä edessään virstojen päähän ulottuva tie, joka kulki viivasuorana läpi loputtomien kukkuloiden.”
Kajaani oli nuorelle avioparille tärkeä etappi, koska siellä piirilääkärinä työskennellyt Elias Lönnrot teki kaupungista käsin Vienan Karjalaan ulottuneet runonkeruumatkansa. Hän päiväsi ensimmäinen Kalevalansa Kajaanissa vuonna 1835. Hänen esimerkkinsä kiehtoi ja houkutti Akselia, joka tahtoi löytää turmeltumattoman, aidon Karjalan kansan ja sen runonlaulajat.
Akseli valmistautui myös Kalevalan kuvituskilpaan ja haki ideoita kuuluisaan Aino-triptyykkiinsä. Aino-triptyykistä oli jo olemassa yksi versio, mutta Akseli halusi tehdä uuden ja paremman maalauksen kalevalaisen kulttuurin syntysijoilla.
Kajaanista matka jatkui kohti itää ja Karjalan laulumaita, ensin Sotkamoon ja sitten Kuhmoon. Matkalla tutustuttiin Vuokattiin ja Naapurivaaraan.


Vienan runokyliin oli päästävä
Akselin ja Maryn häämatkan yhtenä ja ehkä tärkeimpänä päämääränä oli vierailla tarunhohtoisissa Vienan runokylissä niin Suomen kuin Venäjänkin puolella.
He viipyivät pitkään Lapinsalmi-nimisellä paikkakunnalla, josta lähdettiin kohti Rimmiä, nykyään Kuhmon Lentiiraa. Se oli muutaman talon vienalaiskylä Suomen puolella, mutta jo lähellä Venäjän rajaa. Lapinsalmella matkaseurueeseen oli liittynyt myös Akselin ystävä ja taitelijatoveri, kreivi Louis Sparre.
Rimmin kylällä pariskunta asettui Elias Ahtosen (1829-1919) eli Uljaskan torppaan. Akselilla välähtää: Uljaska on kuin Väinämöinen, muuta mallia ei enää tarvitse etsiä. Rimmillä Akseli tekee perimätiedon mukaan Aino-triptyykkiin liittyviä luonnoksia, joissa malleina ovat hänen vaimonsa Mary ja Uljaska Väinämöisenä.
Lapinsalmen läheisyydessä sijaitsee Iivantiiran Hiekkala, linnuntietä noin reilun kymmenen kilometrin päässä, Siellä liikkui myös Tuija Wahlroos miehensä kanssa, kun hän teki tutkimusta Akselin ja Maryn häämatkasta.
”Kesällä 2023 kävimme mieheni kanssa katsastamassa paikkaa. Saimme eräästä talosta lainaksi veneen, ja soutelimme Hiekkalan salmessa sijaitsevan särkän luo. Paikka tuntui maalaamiseen ihanteelliselta: suojaisa lahden poukama, kovapohjainen, suhteellisen matala hiekkaranta, järvelle työntyvä särkkä, tuulessa huojuvia kaisloja, ympärillä kuivaa kangasmetsää. Rauha myös talonväen katseilta. Jo tämän lyhyen visiitin perusteella olen valmis pitämään paikkaa yhtenä Ainon maalauspaikoista”, kirjoittaa Wahlroos näyttelykirjassaan Sydänmailla.
Aino-taru valmistui Helsingin Malmilla
Gallen-Kallela maalasi Aino-tarusta, kolmiosaisesta taulukokonaisuudesta, triptyykistä kaksi versiota. Ensimmäinen valmistui Pariisissa vuonna 1889, mutta se ei mennyt siellä kaupaksi. Gallen-Kallelan ystävä, professori Edvard Neovius osti taulun. Vuosikymmenten mittaan taulu päätyi ulkomaille, josta se monien vaiheiden jälkeen ostettiin takaisin Suomeen, Suomen Pankin kokoelmiin.
Suomen senaatti eli hallitus päätti tilata omiin kokoelmiinsa Aino-tarusta uuden version. Toista versiota palveli Akselin ja Maryn häämatka Kainuuseen ja Vienan Karjalaan. Iivantiiran Hiekkalassa syntyi luonnoksia Ainosta ja Väinämöisestä.
Lopullisesti toinen Aino-triptyykki syntyi Helsingissä Gallen-Kallelan ateljeessa Helsingin Malmilla vuonna 1891. Nyt taulu on pysyvästi sijoitettu ja nähtävillä Ateneumin taidemuseossa.
Jokainen Kalevalansa lukenut muistaa Aino-tarun. Joukahainen lupaa sisarensa Ainon Väinämöisen puolisoksi. Väinämöinen ihastuu Ainoon ja haluaa tämän puolisokseen. Väinämöinen ei saa Ainoa, kun veden jumalattaren Vellamon neidot kutsuvat Ainoa luoksensa, kun tämä on muuttunut ahveneksi.


