Teksti Hilkka Kotkamaa
Joskus voi yllättyä isoisesti, kun rohkenee tarttua kirjaan, josta ei etukäteen tiedä mitään, jonka tekijä on tuntematon ja se kertoo maasta, josta ei ole ennen kirjoja lukenut. Näin kävi kun tartuin tsekkiläisen Alena Mornštajnován Hanaan.
Kirjan tarina alkaa Meziricin kaupungista, johon saapuu lavantautiepidemia. Miltä tämä maailma näyttää 8-vuotiaalle Miralle, jolta ensin kuolee äiti, sitten sisko, veli ja isä. Kaikki viikon sisällä. Jäi vain pienen tytön suru, pelko tulevasta ja suunnaton yksinäisyys.
Miran täti Hana, ottaa tytön hoiviinsa. Hana on maineeltaan hullu, outolintu, laiha, avuton, pelottava, lähes mykkä mummeli, jonka mustat vaatteet roikkuivat päällä, posket kuopalla, silmissä kuollut katse. Koti on kylmä. Kaiken yllä kumma hapan haju.
Hana ei koskaan käskenyt eikä kieltänyt tytöltä mitään. Miksi Hana-täti oli sellainen kuin oli? Se selviää kun kirja heittää tarinan 50-luvulta 30-luvulle. Hana oli todella ollut kaunis ja tavoiteltu tyttö, jonka yllä oli tosin varjo. Hän oli juutalainen.
Helerovan perheellä oli mahdollisuus lähteä sukulaisten luo Englantiin. Mutta miksi lähteä, jättää koti, eihän sota tullut kotinurkille, eihän se koskisi naisia ja lapsia. Olihan Hitler jo saanut mitä halusi, kun sai Sudeettialueet. Totuus valkeni juuri silloin kun lähtö oli liian myöhäistä. Mikään maa ei halunnut enää juutalaisia vaivoikseen.
Yhä tiukkenevat Nurnbergin lait valtasivat Meziricin kaupungin. Sota loppui. Taloja siivottiin, sukkia kudottiin. Kaikki oli valmista junalla lähteneiden paluuseen, mutta heitä ei tullutkaan. Tuli sentään joku, nainen, niin riutunut ja outo, ettei kukaan halunnut istua hänen vieressään täpötäydessä junassa. Hän oli Hana, 26-vuotias valkotukkainen, hampaaton vanhus. Hän oli palannut helvetistä.
Hana jäi henkiin, mutta vain hänen kuorensa. ”Sielu meni perheen mukana itään, eksyi Terezinin gheton kaduille, jäi loukkuun itään suuntaaviin karjavaunuihin, liukeni leirien mutaan ja paloi Auschwizin uuneissa”.
Hanaa kehotettiin unohtamaan mennyt ja vaikenemaan. Unohtamaan hän ei pystynyt, mutta kokemuksistaan hän ei kyennyt puhumaan koskaan kenellekään. Upea kirja!
Alena Mornštajnová: Hana. Kairaamo, 2023. 350 s.
