Teksti: Petri J. Kosonen
Saksan liittokanslerina vuosina 2005-21 toimineen Angela Merkelin tiiliskivimäinen muistelmateos on kiinnostavimmillaan alkupuolella, kun tämä kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan Saksan demokraattisessa tasavallassa. Itseasiassa Angela Kasner syntyi vuonna 1954.
Saksan liittotasavallan puolella Hampurissa. mutta ollessaan vain muutaman viikon ikäinen perhe muutti Brandenburgiin, missä hänen isänsä vihittiin luterilaiseksi pastoriksi. Ennen Berliinin muurin rakentamista matkustaminen idän ja lännen välillä tuntui onnistuvan.
Angela Kasner väitteli tohtoriksi kvanttikemiasta tiedeakatemian fysiikan laitokselta 1986. Sitä ennen hän oli mennyt naimisiin ja eronnut opiskelutoveristaan lrich Merkelistä, jonka sukunimen Angela säilytti vaikka avioituikin uudelleen.
Angela Merkelin poliittinen ura alkoi vuonna 1989, oppositioliike Demokraattiseen allianssin (DA) riveissä, joissa hän pääsi parlamenttiin vapaissa vaaleissa 18. maaliskuuta 1990. Merkelistä tuli ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministeri. Näin hänen työpöydälleen tuli myös Ilmastonmuutos.
Itäsaksalainen identiteetti seurasi Merkeliä pitkään muurin murenemisen jälkeen, ehkä edelleenkin. Saksojen yhdistyessä hän oli tärkeä tekijä kun markkinatalous- ja suunnitelmatalousyhdyskuntia soviteltiin yhteen. Hän muistelee että itäsaksalaisia kohdeltiin kokouksissa vähän kuin lapsia. Asetettiin jopa kyseenalaiseksi, ymmärtääkö Merkel entisenä DDR:n kansalaisena täysin länsimaista ajattelutapaa.
Merkel liittyi Kristillisdemokraattiseen unioniin (CDU) ja vuosituhannen alussa hän syrjäytti hiljattain paluun tehneen Friedrich Merzin sen johtopaikoilta. Tuolloin Eurooppa uskoi vielä pehmeämpiin arvoihin ja liberaalista Merkelistä tuli muuten konservatiivisen puolueen vaihtoehto heitä äänestäville nuorille naisille. Tämä ilmeni mm. hänen suhteessaan aborttiin. Merkeliltä on usein tivattu, onko hän feministi. Muistelmissaan hän kertoo että Itäsaksalaisena hänen on vaikea sisäistää termi. Nyt uudelleen valtaan nousseet Kristillisdemokraatit, sekä heidän Baijerilainen sisarpuolueensa CSU, ovat selvästi Merkeliä konservatiivisempia.
Vapaus sisältää tietenkin paljon Saksan sisäpolitiikkaa, jota kieltä taittamattoman ulkomaalaisen on vaikea mennä kommentoimaan. Enemmän olisi odottanut Merkelin muisteluja maannaisestaan sekä ikä- ja puoluetoverista Euroopan komission puheenjohtajasta Ursula Von der Leyenista.
On ymmärrettävää että Suomen kaltaisen pienen eurooppalaisen maan johtajat eivät muistelmien sivuilla juuri esiinny. Yllättävämpää on kuitenkin se, että myöskään brittipoliitikoista ei juuri mainita brexit- vaihetta lukuun ottamatta. Ja edelleen, vaikka Merkel toimi liittokanslerina Donald Trumpin ensimmäisen kauden, ei tästäkään juuri uutta irtoa. Lähinnä se, että Trump kyseli paljon Putinista. Johtuneeko tämä sitten Merkelin heikosta englanninkielen taidosta?
Siinä missä Yhdysvaltojen presidentit vaihtuivat Merkelin neljän hallituksen liittokanslerikauden aikana, Putinin kanssa Merkel on ollut tekemisissä alusta asti. Putinin saksankielentaito ja DDR-tausta helpottivat kanssakäymistä. Toinen oli kylmänsodan aikaisessa Itä-Saksassa kuin vankina, toinen vartijana. Toisaalta, Putinin narsismi, itsensä odotuttaminen, Merkkelin koirakammon
hyödyntäminen saivat tämän tuntemaan tätä kohtaan vastenmielisyyttä. Siitä huolimatta Merkel oli mahdollisesti ensimmäinen länsimaan edustaja, jolle Putin ilmoitti faktana palaavansa presidentiksi yhden välikauden jälkeen.
Venäjän hyökättyä Georgiaan 2008 Merkel vastusti Ranskan silloisen presidentin Nicolas Sarkozyn kanssa Georgiuan ja Ukrainan NATO-jäsenyyttä. Arabikevät 2011 ja sitä pienellä viiveellä seurannut siirtolaiskriisi. Syyrian tilanne jää vähälle huomiolle. Keväällä 2014 Krimin niemimaalle nousi sitten tunnuksettomia vihreitä miehiä. Normandian maihinnousun vuosipäivänä samana vuonna perustettu Normandia-ryhmä: Venäjä, Ukraina, Ranska ja Saksa vahvistivat yhteisessä lausunnossaan sitoutumisensa Minskin sopimukseen. Ryhmän työ valui hukkaan , sattuneesta syystä,sen viimeisen kokouksen jälkeen.
Merkeliä on matkanvarrella arvosteltu erityisesti kahdesta syystä, joiden takana oli varmastikin hyvä tarkoitus: Hänen osoittamansa empatia turvapaikanhakijoita kohtaan johti koko Euroopan Unionin alueelle kohdistuvaan hallitsemattomaan maahanmuuttoon vuosina 2015-16. Tämä vaikutti osaltaan äärioikeiston. Varsinkin AfD -puolueen nousuun.
Tsunamin aiheuttaman Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Merkel ryhtyi ajamaan ydinvoiman alasajoa Saksassa. Kuten tiedämme, tämä johti riippuvuuteen Venäläisestä maakaasusta surullisenkuuluisan Nord Stream-putken kautta, pahimpaan mahdollisen aikaan.
Pandemia-aikaa käsitellessä Merkel keskittyy taas kotimaan ongelmiin, mutta päästää Kiinan melko vähällä, vaikka kaikille lienee selvää että Covid-19 levisi maailmanlaajuiseksi maan johdon salailujen ja länteen kohdistuvien syytösten vuoksi. Johtuneeko sitten Saksan historian taakasta, mutta myös Israelia Merkel varoo arvostelemasta, vaikka ei selvästi pidäkään Benjamin Netanjahun toimista. Hamasin lokakuun 7, päivän isku mainitaan, mutta sen seuraukset ovat räjähtäneet vasta Merkelin muistelmien paino- ja käännösprosessin aikana. Sekä niin’ikään Angela Merkeli liittokanslerikauden jälkeen. Ainakaan Merkeliä ei voi syyttää historiansa käsittelyn puutteesta, kuten itäsaksalaisten kohdalla voi usein tehdä.
Muistelmien loppupuolen luvut Venäjän täysimittaiseen hyökkäyssotaan Ukrainassa eivät varsinaisesti tuo mitään uutta. Nehän sijoittuvatkin pitkälti Merkelin liittokanslerikauden jälkeiseen aikaan, joten niitä on luettava lähinnä pitkänä epilogina. Yhtä kaikki; lähes 700-sivuinen kirjajärkäle yöpöydällä auttaa varmasti ymmärtämään kuluvan vuosisadan poliittista historiaa Euroopassa.
Angela Merkel, Beate Baumann, Vapaus, Muistelmat 1954–2021, 26.11.2024, 699 s.
