Anneli Kanto on monen lajin kirjailija. Nyt hän on myös dekkaristi. Sillekin alalle voi ennustaa menestystä. Haihtuneet on kertomus Kirkkojärven kuntaa kohdanneesta mystisestä tapauksesta. Pienellä paikkakunnalla on muutaman pikkufirman lisäksi vain yksi iso työnantaja, maalitehdas, ja yksi mielipidejohtaja, uskonlahko Veripuhtaat, joten ei ihme että tunnelma kunnassa on sakea. Sitten paikkakunnalle saapuu uusia asukas Noora, joka tuo itsensä lisäksi myös oman työpaikkansa. Hän oli selvännäkijä, meedio.
Idyllisen kylän yllä leijuu synkkä pilvi, ratkaisematon rikos, kun kolme kyläläistä oli kadonnut jäljettömiin. Anneli Kanto on siis todella lähtenyt Agatha Christien jäljille, murhamysteerin selvittäjäksi.
Meedio pelkäsi, etteivät hänen näkijälahjansa näkisi niin suuren ja surullisen rikoksen näkemiseen. Mutta toisaalta, mitä jos hän todella näkisi jotain kauheaa, kuolemaa ja tappamista. Uskaltaisiko hän edes välittää viestejä tuonpuoleisesta?
Veren puhtautta vaalivan kuumakallen on vaikea elää ”epäpuhtaiden” keskellä. Vereen ei saa sekoittaa myrkkyjä, tupakkaa, alkoholia tai rokotuksia käyttää tekokuituvaatteita. Ideologian sisään on kyllä rakennettu lupa tehdä tuottavaa bisnestä, kuten raamatussa sanotaan ”menestyä ja kauan elää
maanpäällä”.
Tarinaan punoutuu myös Kirkkojärven kunnallispolitiikka. Poliittisen kähminnän, uskonnollisen lahkolaisuuden, työttömyyden ja syrjähyppyjen lisäksi selvittämättömiä katoamisia, kenties murhita, ei ole ihme että kylään saapunut selvännäkijä kiinnostaa. Ongelma ei ole epäily liekö hän huijari, vaan mitä jos hänellä onkin oikeasti kyky nähdä asioiden oikea laita. Anneli Kanto lupaa jatkaa, joten odotan jännityksestä jäykkänä.