Teksti Petri Kosonen
Niin meillä kuin muualla, useat salaliittoteoreetikot tuntuvat pitävän itseään mediakriittisinä, todellisina isänmaanystävinä. Yhdistäviä tekijöitä teorioiden levittäjillä on mm. rokotevastaisuus. Teorioiden kehittäjät saattavat jotkut olla älykkäitä, mutta seuraajat, ehkä eivät kaikki, pizzeriasta pedofiileja aseiden kanssa etsiviä vainoharhaisia valkoisia miehiä. On myös uushengellisiä joogapiirissä istujia. Joku on pettynyt systeemiin, kun häneltä evättiin työttömyyskorvaus. Tämä friikkisirkus kattaa paljon laajemman kirjon kuin takavuosien amerikkalainen Teekutsuliike. Koulutus, tieto, yhteiskunnalliset olosuhteet tai pandemian aikainen sulku eivät kuitenkaan selitä kaikkea.
Parikymmentä vuotta sitten (2003) 4chanin kaltaiset netissä toimineet ryhmät muodostivat epäpyhiä alliansseja, mihin kuului animafaneja (anonym käännetty japanista), incel- sekä muita peräkammarin poikia, uskonnollisen oikeiston kannattajia, Guy Fawkes-naamioita. Tälle näyttämölle astui Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikoihin (28.19.2017) anonyymi laitaoikeiston keulakuvaksi noussut Q+ eli Donald Trump itse. Sosiaalisessa mediassa Q on vallannut alustan kerrallaan ja tullut myös häädetyksi niiltä.
Kaikki tämä yritetään nivoa yhteen, alunperin texasilaisen, sittemmin washingtonilaiseen (DC) The Daily Beast-lehteen kirjoittavan toimittajan Will Sommerin kirjassa QAnon Salaliittokultin ytimessä. Se lähtee liikkeelle vuoden 2021 Yhdysvaltojen kongressin loppiaiskapinasta. Sen näkyvin hahmo, sarvipäinen shamaani, ilmeni myöhemmin olevan äitinsä luona asuva työtön luuseri. Sellainen, joka etsii tarkoitusta elämäänsä netin syövereistä.
Jossain määrin Qanon muistuttaa viime vuosisadan uskonnollisia mittasuhteita saaneita kultteja. Ero perinteisiin kultteihin, kuten Charles Mansonin 1960-luvun Kaliforniassa kuolemaa kylväneeseen ”Perheeseen” on kuitenkin se että nyt ei asuta yhteisössä, vaan ollaan hajallaan jossain bittiavaruudessa. Yhteistä on se, että, kuten teoksen englanninkielisessä nimessä ilmenee, ylemmiltä tahoilta kehotetaan luottamaan suunnitelmaan, silloinkin kun sellaista ei selvästikään ole olemassa. Mitä paksumpaa soopaa syötetään, kuten: Kaappasivatko avaruusolennot Malaysian Airlinesin koneen heinäkuussa 2014? sitä paremmin se uppoaa. Sinne tänne ripotellut totuuden hiput saavat QAnon-uskovaiset vakuuttumaan teorioista. Salaliittoteorioiden surullisin ilmentymä lienee vuonna 2012 sattunut kouluampuminen Sandy Hookin ala-asteella, Connecticutin Newportissa riehui häiriintynyt,asemies. Myöhemmin eräät salaliittoteoreetikot väittivät murhenäytelmää lavastetuksi. Näin lyötiin niitä, joille oli jo tapahtunut pahin mahdollinen, kahdenkymmenen pikkukoululaisen vanhempia.
Kirjan loppupuolella toimittajan rooli nousee objektiivisesta tarkkailijasta. Hän soluttautuu Q-kansan festivaaleille, mutta paljastuu lähes heti kättelyssä ja heitetään herjausten saattelemana pihalle. Väkivaltaa ei kuitenkaan käytetä. Kirjasa viitataan myös Trumpin ja Putinin tapaamiseen Helsingissä 2018, jolloin katukuvassa näkyi myös Q:n kannattajia. Lopultakaan kirjassa ei selviä,kuka tai ketkä on ”Q”, vai onko häntä edes olemassa.
Koska ilmiö on globaali, QAnon on tiettyyn rajaan asti mielenkiintoista luettavaa myös Yhdysvaltojen, vuoden 2024 presidentin vaaleista kiinnostuneelle suomalaiselle lukijalle, vaikka meillä ei niihin sanomista olekaan. Jossain vaiheessa yksityiskohtien määrä alkoi kuitenkin uuvuttaa..Aika ajoin tekstin ymmärtäminen edellyttäisi amerikkalaisen median aktiivista seuraamista. Onneksi suomentaja Pasi Rakas Jääskeläinen, avaa sivun alareunassa muuten ehkä hämäräksi jäävät termit.
Will Sommer, QAnon Salaliittokultin ytimessä, Bazar Kustannus, 2023. 384 s.
