Kaikki alkoi siitä, kun nuori mikkeliläistyttö oli tullut Helsinkiin opiskelemaan ja löytänyt harrastuksen ylioppilasteatterista. Opiskelijat pitivät konsertin Suomeen vierailulle tulleen kreikkalaisen Mikis Teodorakiksenj ja ohjelmassa Arja Saijonmaa esitti yhden hänen lauluistaan – suomeksi. Maestro nousi etupenkistä innostuen säestämään laulajaa. Siltä istumalta hän kysyi, voisiko Arja lähteä hänen kanssaan maailmankiertueelle! Arjalta riitti rohkeutta sanoa, kyllä, vaikka se merkitsi hänelle hyppyä tuntemattomaan. Uskaltaako lähteä kiertämään ympäri maailmaa porukassa, jossa jäsenet olivat Kreikan diktatuuria paenneita, poliittisesti vainottuja ja monet vankilassa istuneita muusikkoja?
Siitä alkoi Arja Saijonmaan kansainvälinen ura ja elinikäinen, tosin mutkikas, ystävyys Teodorakiksen kanssa. Heidän musiikillinen yhteistyönsä jatkui tiiviina, vaikka maailmankiertue katkesi kesken kaiken. Viimeisessä yhteisesiintymisessä Theodorakis istui rullatuolissa, hetki ennen kuolemaansa 2021.
Tästä alkaa dokumenttielokuva Laula minulle Arja! Elokuva polveilee kaikilla mantereilla, eri musiikkilajeissa, monilla näyttämöillä, tinkimättömänä ihmisoikeusaktivistina, rajojen kaatajana ja oman tiensä kulkijana.
Kansainvälisyyden makuun päässeenä oli paluu Suomeen ahdistava. Ratkaisuksi löytyi muutto Ruotsiin ja sieltä maailmalle. Tärkeä tapaaminen oli chileläisaktivistien lauluryhmä Inti Illimani, joka koostui niinikään diktatuuria paenneista opiskelijoista, jotka veivät maansa vapaussanomaa ympäri maailmaa solistinaan Arja Saijonmaa.
Kansainvälinen osallistuminen oli huomattu myös YKssa, jossa hänet pyydettiin pakolaisjärjestön (UNHCR) hyväntahdon lähettilääksi. Arja valitsi painopisteeksi Palestiinan. Siinä työssä oli mukana myös musiikki, kuten suuri lapsikuoro, jossa puolet lapsista oli palestiinalaisia ja puolet israelilaisia. Toiminta huipentui Arjan aloitteesta pidettyyn rauhankonserttiin Oslossa, jossa palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat ja Israelin pääministeri Simon Peres allekirjoittivat rauhansopimuksen. Lähettilästyössä hänellä oli kumppanina mm. Harry Belafonte.
Ruotsissa ura lähti nousuun ja lauloipa hän pariin otteeseen euroviisukarsinnoissakin. Poliittinen toiminta toi ystäväpiiriin Olof Palmen, jopa niin että oli luontevaa valita hänet laulamaan Palmen hautajaisiin. Lähipiiriin kuuluivat monet Ruotsin silmäätekevät, jotka rahoittivat Arjan toimintaa YK-lähettiläänä. Suomessa hän ei ollut suostunut minkään poliittisen ryhmän jäseneksi ja sama jatkui Ruotsissa, vaikka ottajia olisi ollut. Arja halusi olla vapaa.
Vaikka asuinpaikaksi tuli Tukholma, vei toiminta ja konsertit Arjaa ympäri maailmaa. Hän piti kuitenkin huolta, että kaikki tiesivät mistä hän on kotoisin. Resepti oli tuttu: Suomi, sauna ja Sibelius. Siihen voi lisätä vielä suomalaisen tangon, ruotsiksi laulettuna. Ruotsi otti hänet omakseen, mutta Arjan ehdoilla. Erilaisia palkintoja ja prenikoita hänelle on myöntänyt moni taho, jopa Ruotsin kuningas.
Tästä kaikesta ja vielä paljosta muusta kertoo Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva, jossa Arja Saijonmaa elämää seuratessa voi muistella myös omaa viime vuosikymmenten historiaansa ja sijoittaa siihen aikoja, joissa on ollut itse mukana. Ensi-ilta 14.8.2026
