Taiteilija ja Mummo taustallaan mainio Näyttelynvalvoja, jossa vain valvojan kudin ja lankakerä ovat jääneet päivystämään.
Teksti ja kuvat Hannele Salminen
Astuessani Galleria Pirkko-Liisa Topeliukseen häkellyn, kun ensi töikseni törmään halkoja kirveellä hakkaavaan Mummoon. Teräsveistos on niin aidon oloinen, että tuntuu kuin olisin nähnyt hänet aiemmin. Tätä vaikutelmaa seppämestari, kultaseppä ja kuvanveistäjä Antti Nieminen tavoitteleekin, hän haluaa teostensa kommunikoivan katsojien ja tilan kanssa.
Kautta historian taiteilijat ovat kuvanneet alastonmalleja, niinpä Nieminen tekee toisin näyttelyssään Ihmisen kuoret. Hän on poistanut ihmiset ja jättänyt jäljelle heidän kuorensa. Mutta teosten elekieli ja liikkeet ovat niin eloisia ja paljastavia, että katsoja väkisinkin näkee mielessään myös kuoren sisällä olevan ihmisen.
Veistossarjan kantavana teemana kulkee lapsiperheen arki. Osa teoksista on saanut inspiraationsa taiteilijan omista lapsista, osa perustuu hänen ohimennen näkemiinsä vilahduksiin vaikkapa bussin ikkunasta. Sellainen on pronssiveistos Odottajat, jossa äiti pysäkillä pitelee kädestä ilmeisen kyllästynyttä pikkulasta.
Teräsveistos Teini ei esitä taiteilijan poikaa, mutta se löysi paikkansa juuri siitä gallerian nurkasta, jossa hänen poikansa edellisen korunäyttelyn avajaisissa tylsistyneenä istui. Ensin ilahduin, että hän lukee kirjaa, kunnes huomasin, että taiteilija pilailee, sillä kirjan kannessa komeili omenan logo.
Antti Nieminen on tallentanut teoksiinsa ohi lipuvia hetkiä huumorilla ja hellyydellä. Näyttely ylistää arkea, jota emme kaiken kiireen keskellä aina huomaa elää täysillä tiedostaen. Taiteilijan veistossarja täydentyy seuraavaksi duunareilla, joten luvassa on arkisen työn ilmeikästä kuvausta.
Lapsiperheen arkeen voi tutustua 18.8. saakka yhdessä Suomen vanhimmassa jo vuonna 1988 toimintansa aloittaneessa Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa. http://galleria.pirkkoliisatopelius.com/
