Liettualainen taiteilija ja elokuvantekijä Emilija Škarnulytė sai Ars Fennica 2023 -palkinnon korkeatasoisesta ja omaleimaisesta taiteellisesta työstä.
Teksti ja kuva Hannele Salminen
Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö – ARS FENNICA sr jakaa Suomen merkittävimmän, 50 000 euron kuvataidepalkinnon joka toinen vuosi. Palkintopaneelin puheenjohtajana toimii Leena Niemistö. 25. kerran jaettavan voittajan valitsi tänä vuonna kansainvälisesti arvostettu nykytaiteen asiantuntija Anne Barlow, joka toimii johtajana Tate St Ives -museossa Isossa-Britanniassa.
Ehdokkaat Ars Fennica 2023 -palkinnon saajaksi olivat Henni Alftan ja Tuomas A. Laitinen Suomesta, Lap-See Lam Ruotsista, Camille Norment Norjasta ja Emilija Škarnulytė Liettuasta.
Emilija Škarnulytėn voittajateos, video Aldona, kuvaa hänen liettualaista isoäitiään Aldonaa, joka sokeutui todennäköisesti Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena ympäristöön levinneiden myrkkyjen johdosta. Vaikuttava teos seuraa hänen hiljaista elämäänsä kotiseudulla Liettuan ja Valko-Venäjän rajalla, joka on nykyisin myös puolustusliitto NATOn ja Euroopan unionin raja.
Aiemmin kuvattu video on Ukrainan sodan seurauksena entistä ajankohtaisempi. Teoksessa Aldona vierailee myös Grutas Park -nimisessä teemapuistossa, jonne on kerätty Neuvostoliiton vallan aikaisia kommunismin aatetta ihannoivia patsaita. Teoksen ”viherkaton” yrtit taiteilija on kerännyt isoäitinsä kotiseudulta. Ne muistuttavat kärsimyksestä, mutta sisältävät myös toivon siemenen.
Škarnulytė on eräänlainen tulevaisuuden arkeologi, joka kamerallaan tarkastelee hiljaisia muutoksia ympäristössämme, lähestyvää ilmastokatastrofia ja luontokatoa. Hänen teoksensa vievät ekologisesti poikkeuksellisiin paikkoihin: aavikoille, autiomaihin, ydinvoimaloihin ja meren syvyyksiin.
Näin taiteilija itse kuvaa työskentelyään: ”Liikkuvaa kuvaa tehdessäni näen filmin usein veistoksellisena materiaalina, pikselit savena josta yritän muotoilla vastauksia monenlaisiin esiin nouseviin kysymyksiin. Yritän ottaa kairausnäytteen nykymaailman ytimestä tai kerrostumista ja nähdä erilaisia syvän ajan ja kulttuurin kerroksia alkaen galakseista, neutriinoista, hiukkasista, ihmisen jättämistä arvista ja merten pimeistä vyöhykkeistä. Lisäksi yritän usein mitata näitä maisemia käyttäen omaa kehoani.”
Palkintoehdokkaiden yhteisnäyttely on esillä Kiasmassa 28.1.2024 saakka.
