Riippumaton julkaisu
Vaikka viiden taiteilijan Joulukuun ryhmä -näyttelyn teokset ovat vallan erilaisia, ne pelaavat hienosti yhteen, soittavat ikään kuin samaa säveltä. Teokset vievät katsojan arkimaailman tuolle puolen historiaan, maailmalle ja tuonpuoleiseen.
Riikka Soinisen tausta arkkitehtuurissa näkyy hänen maalauksissaan näyttelyssä Polut ja paikat, talot ja tunteet Galleria Brondassa.
Galleria Pirkko-Liisa Topeliukseen on jälleen katettu perinteinen runsas Joulupöytä – Take Away. Näyttely esittelee nuorten ja jo nimekkäiden taiteilijoiden teoksia, uniikkeja taidelahjoja kuten lasitaidetta, grafiikkaa, maalauksia, koruja ja kirjoja.
Minna Pinolan vaikuttavassa näyttelyssä Laterna Magicassa ollaan Toivon äärellä. Hän on haastatellut 12 parantumattomasti sairasta ihmistä ja ottanut heistä herkkiä muotokuvia luonnon keskellä. Vaikka aihe on ahdistava, näyttely Pinolan sanojen mukaan ”juhlistaa elämisen etuoikeutta, arvaamattomuutta ja ainutlaatuisuutta”.
Salli Kari esikoisromaanillaan Vedestä ja surusta, Carlos Lievonen esikoisrunokokoelmallaan Vain heteitä ja Milka Luhtaniemi runokokoelmallaan Tauoton voittivat vuoden 2024 Kalevi Jäntin säätiön palkinnon.
Galleria Heinon kaksi näyttelyä vievät ajatukset kohti ekokatastrofia, jota kohden nykyinen elintapamme on väistämättä ajautumassa. Silti näyttelyt eivät ryppyotsaisina ”julista”. Kenties ne juuri siksi ovat niin vaikuttavia.
Hannu Väisäsen Ruusuikkuna-näyttelyn teokset Galerie Forsblomissa ovat saaneet inspiraationsa Rouenin katedraalin upeista ruusuikkunoista. Tosin ne karkaavat saman tien omille teilleen ja noudattavat Väisäsen tunnistettavaa omintakeista estetiikkaa.
Iloinen puheensorina ja avajaisvieraiden naurunpurskahdukset imaisivat mukaan Jasmin Anoschkinin Kouluratsastusta ja Olympiamaskotteja -näyttelyyn Galleria Halmetojassa.
Ei uskoisi, että yhdestä puretusta nahkatakista syntyy seinän kokoinen reliefi. Ja voi vain ihailla, miten naulojaan myöten hajotetusta rottinkituolin lajitelluista osista on saatu aikaan näin monipuolinen installaatio.
