RIIPPUMATON JULKAISU
Venäjä, Venäjä, Venäjä. Siinä taas aihe kirjalle, jossa nyt puhutaan itänaapurin taloudesta, sen mutkikkaista ja osin täysin järjettömistä kiemuroista. Pitkään Venäjän asioista kirjoittanut toimittaja Outi Salovaara on kirjoittanut kirjan Ruplaruhtinaat – Venäläisen bisneksen hämähäkinverkot Suomessa.
Hannu Väisäsen kirjat avaavat aina uusia maisemia. Joskus lapsuuteen Oulun karulla kasarmilla, toisinaan Savonlinnan taidelukiossa. Viimeksi hänen kirjansa ovat vieneet Väisäsen nykyiseen kotimaahan Ranskaan.
Helsingin Messukeskus oli viime viikonloppuna 23. – 26.10.2025 oikea paikka miettiä, kiinnostaako suomalaisia kirjallisuus, kirjailijoiden haastattelut ja kirjojen lukeminen. Paikalla kävi neljän päivän aikana ennätysmäärä 104 516 kirjallisuuden, viinin ja ruuan ystävää. Eli kirjamessujen kyljessä oli myös ruoka-ja viinimessut. Tapahtumakokonaisuus ylsi Helsingin Messukeskuksen kävijäennätykseen. Näin Helsingin messuista on tullut Pohjoismaiden suurin kirjallisuustapahtuma, kävijämäärältään suurempi kuin aikaisemmin ykkösenä komeilleesta Göteborgin kirjamessusta.
Kiasman harvaan asetellut teokset poukkaavat seinien valkeudesta terävinä ja pysäyttävinä.Näyttely on nimeltään Kivi, paperi, sakset. Siinä tarkastellaan nykytaiteen materiaalien eri merkityksiä ja tekniikoita viime vuosikymmeninä.
Tyypillistä hotakaismaista huumoria haastattelusta, jonka Kari Hotakainen kirjoitti kirjaksi ”Kirjamessut eli haastattelu, joka meni päin helvettiä” (Siltala).
Isoviha on Suomen historian suurta draamaa, kauhea kappale maamme historiaa, jota ei kovin hyvin tunneta ja josta riittää ammennettavaa. Ilmajoella esitettiin vaikuttava Anneli Kannon kirjoittama ooppera Isoviha ja toinen merkkipaalu on Päivi Alasalmen romaani Meren ja veren liitto. Kummassakin tarinat ovat kaunokirjallisuutta, mutta historian tapahtumat syksyltä 1714 ovat todellisuutta.
Pääsin näkemään harvinaista herkkua: klassisen baletin Gisellen. Voi sitä kauneutta, taitoa, eleganssia ja Oopperan orkesterin musiikin hurmaa. Giselle, alunperin ranskalainen baletti, on vuodelta 1841 ja kokenut matkallaan monta esitystä ja muodonmuutosta. Nyt koreografi Javier Torres oli tuonut tarinan 1950-luvun Italiaan. Hänen Gisellensä ei ole petollisen miehen Alberton perässä juokseva neitoparka, vaan vahva itsenäinen nainen.
Amos Rexissä avautui jännä näyttely, jossa voi katsoja itse olla osa taideteosta. Näissäkin kuvissa voi tarkkaavainen nähdä minut luuraamassa seinällä Hei vaan! Ikkunoista kurkistaa itse katsoja!
Miksi me suomalaiset olemme sellaisia kuin olemme? Olen miettinyt miksi emme reagoi asioihin kuin esim. ruotsalaiset, vaikka monessa olemme samanlaisia. Tämä johtuu historiastamme, karaistuneisuudestamme, sinnikkyydestämme, epävarmuudestamme, verisistä sodistamme ja maantieteestämme. Emme ole herrakansa, vaan taistelijakansa.
Olemme juuri nähneet Ella ja kaverit ja operaatio saukko-elokuvan ennakkonäytöksen ja Elma Ufacik, 12, on katsonut sen pääosanesittäjän silmin. Hän on katsonut sitä kakkosroolissa näyttelevän Vilma Tanskasen, 11, kanssa
