Rauhan miehenä tunnettu Pekka Haavisto on ollut oppaanani viiden vuosikymmenen aikana: kylmänsodan jakaman Euroopan raiteilla (Interrailopas, 2.painos 1979), Jugoslavian hajoamissotien repimällä niemimaalla (Kesä Balkanilla, 1999) ja nyt uuden vuosituhannen NATO-rajalla, joka railona aukeaa (Biisonipolku 2025). Kerran rautaesiripun takana, tai vähintäänkin interreilaajan ulottamattomissa olleet maanosamme kolkat käydään läpi tarkoin havainnoin varustettuna.
Teksti: Petri J Kosonen
”Hyvä matkustaja ei tiedä mistä tulee, parempi ei mistä tulee ja paras ei edes nimeään”, on lainaus kiinalaiselta kirjailijalta, Lin Jutangilta. Pekka Haavisto käyttää sitä mielellään matkustamiseen liittyvissä esiintymisissään. Hän on tavallaan meidän suomalaisten reppureissaajien kummisetä, joka teki ensimmäisen interrailreissunsa yli puolivuosisataa sitten, ja kirjoitti pian sen jälkeen ensimmäisen oppaansa aiheesta. Nyt vihreä kansanedustaja on pakannut repun sijaan autonsa ja yöpyy asemien sijaan lakanoiden välissä, mutta asenne on edelleen sama; matka on tärkeämpi kuin päämäärä.
Eurooppalainen biisoni eli visetti on iso ja hurjannäköinen, mutta lauhkea laumaeläin, joka vaeltaa aina vastatuuleen, kuten olemme kesän aikana lukeneet kotimaanuutisistakin. Niitä tapaa luonnossa vain Białowiezan keskiaikaisessa satumetsässä. Siellä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Itä-Euroopan sydänmailla hiilenpoltto ja happamat sateet olivat kylmän sodankin aikaan uutisissa. Itse biisoniosuus jää muutamaan sivuun, mutta ne olivat tavallaan jonkinlainen syy lähteä matkalle sotaa käyvään Eurooppaan.
Puola on maanosassamme paljon käytetty sotatanner. Biisonien lisäksi sen yli ovat marssineet vuosisatojen ajan armeijat niin lännestä kuin idästä. Tuleeko niin tapahtumaan vielä tälläkin vuosisadalla?
Suwalkin käytävä voidaan käsittää EU: n ja NATO:n käytävänä Puolan ja Baltian välilä, tai Venäjän käytävänä Valko-Venäjän ja Kaliningradin välillä. Yhtä kaikki, puolalaisen Suwalkin kaupungin halki ovat kaikki Via-Balticaa pitkin Keski-Eurooppaan ajaneet.
Varsinaisia näkyviä sodan merkkejä ei matkan varrelle kuitenkaan onneksi osu, ellei sellaisina pidetä Valko-Venäjältä Puolan rajalle johdatettuja pakolaisia, joihin suhtaudutaan hybridisodankäynnin välineenä erittäin kaksijakoisesti.
Vain noin kaksi kolmannesta kirjasta kertoo matkasta, loput on sekalaista sälää, mutta yhtä kaikki mielenkiintoista, pohdiskelua kaikenmaailman asioista. Mukaan mahtuu historiikkia maamme itsenäisyyden aamuhämärästä. Sortovuosien kautta yleiseen äänioikeuteen, verisen sisällissodan kautta demokratiaan ja hävittyjen sotien kautta hyvinvointivaltioksi, jollaiseksi Baltian mailla ja Puolallakin on vielä matkaa.
Puolan jälkeen Haavisto vieraili Minnesotan Duluthissa, amerikansuomalaisuutta vaalivassa FinnFest tapahtumassa. Matkaan oli tulla mutka jo Dallasin lentokentällä, kun innokas passintarkastaja näki Afganistanin, Eritrean, Irakin, Iranin ja Somalian vierailujen merkit sähköisissä merkinnöissä. Kansanedustajan ja Suomen entisen ulkoministerin tehtävätkään eivät kelvanneet selitykseksi. Esimiehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen vieraan matka pääsi jatkumaan, mutta perillä Haavisto törmäsi todellisuuteen, joka antoi jo merkkejä Trumpin toisesta kaudesta. Maahanmuuttajien luvatussa maassa, latinalaisamerikkalaisten lisäksi, juuri edellä mainituista epäilyttävistä maista tulleiden keskuudessa perhearvot olivat erityisen tärkeitä, ja vaikuttivat äänestyskäyttäytymiseen. Duluth tunnetaan myös Bob Dylanin kotikaupunkina. Niinpä oli vielä ajettava pätkä Highway 61 pitkin. Sitä millä Raamatun ja historian hahmot kohtaavat. Vastapainoksi kirjaan mahtuu myös matka Mauritaniaan, Sahelin Afrikkaan. Nouakchottissa pidetään kokous, missä entisiä eurooppalaisia kolonialisteja tylytetään venäläisen kolonialismin arvostelusta.
Haavisto kertoo paljon myös itsensä kautta. Hän muistelee ensimmäistä matkaansa Tallinnaan isänsä kanssa, aikana jolloin laivayhteys Neuvosto-Eestiin oli vasta auennut. Hän vetää kuitenkin tarkasti rajan yksityisimmille osa-alueille. Ehkä lähimpänä ollaan luvussa, joka muodostuu jääkiekkoilija Janne Puhakan muistokirjoitukseksi.
Pekka Haavisto, Biisonipolku Matka Puolan ikimetsään, Otava 2025
