RIIPPUMATON JULKAISU
Pääsin näkemään harvinaista herkkua: klassisen baletin Gisellen. Voi sitä kauneutta, taitoa, eleganssia ja Oopperan orkesterin musiikin hurmaa. Giselle, alunperin ranskalainen baletti, on vuodelta 1841 ja kokenut matkallaan monta esitystä ja muodonmuutosta. Nyt koreografi Javier Torres oli tuonut tarinan 1950-luvun Italiaan. Hänen Gisellensä ei ole petollisen miehen Alberton perässä juokseva neitoparka, vaan vahva itsenäinen nainen.
Galleria Rankka on jo kymmenen vuoden ajan esittänyt omanlaisiaan, kiinnostavia ja kantaaottavia näyttelyitä. Uusi Zeit Heist ei ole poikkeus vaan pikemminkin julistus, joka allekirjoittaa tämän tinkimättömän, tarkkanäköisen asenteen.
Miksi me suomalaiset olemme sellaisia kuin olemme? Olen miettinyt miksi emme reagoi asioihin kuin esim. ruotsalaiset, vaikka monessa olemme samanlaisia. Tämä johtuu historiastamme, karaistuneisuudestamme, sinnikkyydestämme, epävarmuudestamme, verisistä sodistamme ja maantieteestämme. Emme ole herrakansa, vaan taistelijakansa.
– Tämä on teilläkin edessänne, toteaa portugalilainen erikoisryhmän palopäällikkö EU:n koordinoimassa valmiussiirrossa metsäpalojen sammuttamisessa auttamaan saapuneelle, itäsuomalaisista sopimuspalokunnista koostuvalle ryhmälle. Hän tarkoittaa sitä että maastopalojen määrä Euroopassa on kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta. Kiihtyvä ilmaston lämpeneminen tuo tuhoisat maastopalot päivä päivältä lähemmäksi meidänkin metsiämme. Tästä kertoo suomalaisen John Websterin ohjaama tuore dokumenttielokuva.
Kun olen hetken ihaillut Mirka Hattulan ”valomaalauksia” kuten hän teoksiaan kutsuu, uteliaisuuteni herää. Miten nämä herkät, valousvan hämärtämät sävykkäät teokset ovat syntyneet hänen näyttelyssään Tarve toivolle Galleria G12:ssä? Joissain valokuvissa taiteilija on vanginnut ohimenevän liikkeen, toisissa levollinen hetki tuntuu pysähtyneen hiljaiseen mietiskelyyn.
Yhden Suomen merkittävimmän taidemaalarin, professori Marika Mäkelän siveltimenjälki on tunnistettavaa, silti se onnistuu jälleen yllättämään ja innostamaan hänen uudessa näyttelyssään Light of the Sand Galerie Forsblomissa.
Olemme juuri nähneet Ella ja kaverit ja operaatio saukko-elokuvan ennakkonäytöksen ja Elma Ufacik, 12, on katsonut sen pääosanesittäjän silmin. Hän on katsonut sitä kakkosroolissa näyttelevän Vilma Tanskasen, 11, kanssa
Lastenelokuvia on aikuistenkin mukava katsoa, sillä niissä maailma näyttäytyy selkeämpänä ja paremmin jäsenneltynä kuin aikuisten elokuvissa usein. Hyvä on hyvää ja paha on pahaa. Paha saa yleensä palkkansa ja katsojille jää kaikesta hyvä mieli.
Ateneumin suuret, tutkimukseen perustuvat näyttelyt ovat nostaneet sen Suomen suosituimmaksi museoksi, jossa tänäkin vuonna on tähän mennessä vieraillut jo 310 000 kävijää. Samaa yleisömenestystä voi ennustaa uudelle Gallen-Kallela, KIimt & Wien -näyttelylle, joka liittää Gallen-Kallelan näkyväksi osaksi modernistista, Klimtin johdolla vuonna 1897 perustettua Wienin sesessio-liikettä.
Ateneumin taidemuseon korkeat portaat saavat aina mielen juhlavaksi. Ja erityisesti niissä näyttelyissä, joissa on tarjolla jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Kuten nyt Gallen-Kallela, Klimt & Wien-näyttely, joka antaa syvyyttä suomalaiselle taiteelle sekä tuo Suomeen mm. upeaa Gustav Klimtin klassista taidetta.
