RIIPPUMATON JULKAISU
Tekee mieli astua sisään Antti Arkoman valossa kylpevään interiööriin ja istahtaa siellä odottavalle tuolille näyttelyssä Taivas ja lattia Brondalla. Hänen hillityn väripalettinsa roosat, beiget ja vaaleansiniset herkulliset sävyt luovat akryylimaalausiin levollisen, unenomaisen tunnelman.
Ajattelin ensin postauksen otsikoksi Onko paratiisissa torakoita? mutta se olisi antanut väärän kuvan Maija Tammen monitasoisesta, eri suuntiin ulottuvasta näyttelystä Kolmantena päivänä Galleria Heinossa. Jeesuksen ylösnousemuksesta nimensä saaneessa näyttelyssä Tammi tarkastelee taiteen keinoin elämän ja kuoleman mysteeriä.
Tuntuu kuin olisin astunut takaisin kesään Lars Österbergin näyttelyssä Lumière – Valo ja mielikuvitus. Galleria Dromigin korkeat, valoisat salit vielä lisäävät teosten luomaa suven tunnelmaa. Taiteilija maalaa mielikuvituksestaan, silti maisemat Saaristomereltä vaikuttavat tutuilta. Hänen mukaansa suurin osa teoksista on maalattu Hangossa, sen erityisen valon tunnelmissa.
Kuvanveistäjä Raimo Utriaisen (1927–1994) taidesäätiön tarkoituksena on edistää hänen taiteensa tunnettuutta sekä eri tavoin luoda mahdollisuuksia uusille ilmaisuille kuvataiteessa. Nyt nämä molemmat toteutuvat oivallisesti Suhteellisuuksia-näyttelyssä Pyynikinlinnassa Tampereella ja vuoden stipendiaatin Iida Piin teoksissa.
Tuntuu kuin olisin singahtanut ihmeelliseen fantasiamaailmaan, kun kiertelen Taidehallin kuvanveistosalin moduulien muodostamassa sokkelossa ja piipahdan niiden sisälle. Jokaiseen pieneen ”mökkiin” taiteilija on luonut elämyksellisen tilan omista kuvituksistaan. Kyse on Kollektivet – Kuvakirjakuvitusta Suomessa -näyttelystä, joka on suurin maassamme koskaan järjestetty kirjankuvitusta laajasti käsittelevä näyttely.
Kaikki alkoi vuonna 2008, kun Erkki Luoma-aho lähti kolmen viikon aavikkoseikkailulle Egyptiin. Matka vei hänet 6 000 – 10 000 vuotta vanhaan kiehtovaan maailmaan, jonka elämänmenoa hän nyt esittelee valokuvanäyttelyssään Kalliomaalauksia ja -piirroksia Afrikasta. Upeat valokuvat ovat kuin kotonaan Laternan rustiikkisilla seinillä Tiili- ja Kellarigalleriasssa.
Vaikka Marjatta Tapiolan uudet maalaukset Galerie Forsblomissa kumpuavat Ovidiuksen Muodonmuutoksia-teoksen myyteistä, ne ovat totisinta totta tänäkin päivänä. Sävykkäissä teoksissa luonnosviivoista ja paikoin paksusta maalausjäljestä syntyy herkkyydessään vahva, koskettava tunnelma.
Risteileviä polkuja, solia, umpikujia ja oikoteitä. Oranssia, vihreää ja sinistä. Harmaita kiertoteitä ja määrätietoista mustaa. ”Äläkä unohda minua!” vinkaisee violetti. Näistä monenmuotoisista aineksista Ullamaija Hänninen on luonut polveilevat teoksensa.
Pirkko Mäkelä-Haapalinnan näyttelyn Ajast’ aikaan teokset koukuttavat Galleria A2:ssa. Niiden päämateriaali pastelli on saanut seurakseen akryylia, vernissaa, seepia-inkiä, hiiltä ja lyöntihopeaa. Maalauksissa figuratiiviset ja abstraktit elementit tuntuvat viihtyvän hyvin yhdessä. Aivan kuin niillä olisi jotain tärkeää kerrottavaa.
Sara Oravan tempera- ja öljymaalauksissa näyttelyssä Riitti oksat taipuvat, tuulenvire heijaa taiteilijalle ominaisia kepeitä verhoja, ja verenpunainen sydän tykyttää. Näyttely imee sisäänsä ensin ihailemaan hienon sävykkäästi maalattuja pintoja
