Kauempaa katsottuna Jaro Palmun maalaukset hänen näyttelyssään Wabi-Sabi hohtavat harmonisina kuin Rothkon värikenttämaalaukset. Mutta kun astuu lähemmäs, ne alkavat elää, pintastruktuurit muodostavat omanlaisiaan kuvioita, paksuuntuvat ja niistä syntyy kasvustoja kuin Särestöniemen maalauksissa. Kaiken lisäksi taiteilija on vielä viiltänyt teosten pintaan naarmuja, joita hän kutsuu haavoiksi.
