Riippumaton julkaisu
Georgiaan kannattaa mennä- nyt eikä ”vasta neljästoista päivä”. Nyt siksi, että pian sinne ryntäävät takuulla miljoonat ja taas miljoonat kiinalaiset ja japanilaiset matkailijat; siitä oli jo ennusmerkkejä toukokuussa 2025 näkyvissä. – Eikä mikään ihme, sillä Georgia tarjoaa matkailijalle paitsi huikeita maisemia ja luontoa, herkullisia kulinaarisia nautintoja myös mielenkiintoista historiaa ja roppakaupalla kulttuuria.
Teneriffa on mäkinen saari. Paikalliset sanovat että sen ainoat tasaiset kohdat ovat sen kaksi lentokenttää. Niille Kanarian kävijöille joille rannalla tai uima-altaan reunalla makailu tai pörrääminen Playa de las Américasin yöelämässä ei riitä maantie- tai maastopyöräily vuorenrinteillä saattaisi olla vaeltamisen varteenotettava vaihtoehto. Tässä unohdamme gravel-pyörät ja keskitymme vuoristoisiin maanteihin.
Kulttuuriväen pyhiinvaelluspaikka Manchesterissa on kaupungin kuulu kirjasto The John Rylands Library. Ulkoisesti kirjastorakennus on kuin katedraali, jossa henkii Harry Potter-mainen taianomainen tunnelma.
Latvia näyttää aina yllättävän – ja mikä parasta aina positiivisesti! Tällä kertaa reissu alkoi juhlavasti Business-luokassa lentäen, jolloin eteeni kannettiin lyhyellä lennolla herkkuja tarjottimen täydeltä. No, selitys ylellisyyteen löytyi siitä, että kone oli täpösen täynnä, ainoa vapaa paikka tälle lennolle oli löytynyt etuoikeutettujen luokasta – minun onneni tietysti!
Menorca on yksi Baleaarien saarista, Mallorcan ja Ibizzan lisäksi. Näistä suomalaisille vähiten tunnettu saari on rauhallinen ja pieni Menorca, joka sopii erityisesti lapsiperheille.
Turkoosin Välimeren ympäröivästä saaresta löytyvät ehkä Euroopan upeimmat, hienohiekkaiset rannat ja kiireetön, mutta yllättävän kansainvälinen ilmapiiri.
Manchester on kaupunki, joka on sopiva seikotus vanhaa ja uutta. On raharikkaiden komeaa historiaa, jossa aimo annos vanhan Englannin työläissharmia.
Tonavan varrella sijaitseva Wien on upea matkakohde. Siellä on helppo liikkua, paljon näkemistä, ja tekemistä, mahtavaa arkkitehtuuria, hyvää ruokaa, historian havinaa ja uutuuden viehätystä. Itävallan historia näkyy erityisesti keisarillisissa palatseissa, monien uskontojen kirkoissa ja katedraaleissa.
Pirjo Mellasen romaanissa yksinäinen vanhapiikaopettaja heittäytyy täysillä lomaromanssiin, komean, päivittäin autoa vaihtavan albaanimiehen kanssa.
Harvasta kahdenmiljoonan maailmanmetropolista pääsee katselemaan viinitiloja raitiovaunulla tai paikallisbussilla. Näin on kuitenkin Wienissä, jossa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla on paljon viinin viljelyksiä. Viljelykset eivät ole vain turisteille näytillä, vaan ne ovat ihan toimivia ja tuottavia tiloja.
