Teksti: Hilkka Kotkamaa
Tuntuu hullulta lukea Anne Applebaumin kirjaa, Autokratia oy – diktaattorit jotka haluavat hallita maailmaa nyt kun kirjailijan teoriat ja tarinat näkyvät todellisuudessa joka ikisessä uutislähetyksessä tässä ja nyt.
Olemme tottuneet jo pitkään pitämään diktaattoreita historian ilmiöinä ja diktatuureja kaukaisten maiden hallitusmuotona. Jälleen itsevaltius, hirmuhallinta, autokratia ovat ajankohtaisia maailmassa. Applebaum nimittää erilaisten diktatuurien samankaltaisuutta ja yhteistyötä Autokratia oy:ksi. Ja kuten näemme autokratioiden yhteistyö ei ole tulevaisuuden kauhukuva dystopiasta, vaan maailmaa, jossa elämme.
Kaiken lähtökohta on propaganda, jonka avulla voi ohjata ja alistaa ihmisjoukkoja ja kansoja. Nykyajan diktatuurit ovat lisänneet ilmiöön tehoja rajat ylittävien trollitehtaiden ja mediaverkostojen avulla. Niillä tekniikoilla voivat modernit diktaattorit nopeasti levittää itsevaltiutta, taloudellista hyväksikäyttöä, ruokkia kahtiajakoa ja demokratian rappiota. Tätä tehdään milloin kommunismin, nationalismin tai uskonnon aatteilla, ei väliä. Yhteistä kaikille on vallan ja omaisuuden keskittäminen ja vaaliminen riistämällä kansalta aidot vaikutusmahdollisuudet. Sananvapaus ja kritiikin tehdään rangaistavaksi. Demokratiaa diktaattorit vihaavat, koska vaalien junailu vie niin paljon aikaa ja energiaa.
Nykydiktaattoreita ei yhdistä aate, vaan halu valvoa kansalaisia ja tulla rikkaiksi. Maiden kaupankäynti voi olla taloudellista, mutta myös poliittista. Jos Venäjä tukee Valko-Venäjän väärennettyjä vaaleja, on Valko-Venäjän päästettävä maaperälleen Venäläisiä joukkoja. Lojaalisuus on tärkeämpää kuin oman kansan suosio, tyytyväisyys tai ulkomaiset pakotteet. Itsevaltiaina yhdistää usko siihen, että muu maailma ei mahda heille mitään.
Ennen diktatuureille oli tärkeää mitä muut maat heistä ajattelivat. Neuvostoliitto halusi olla muiden arvostama ja julisti suureen ääneen järjestelmänä paremmuutta ja tuomitsivat arvostelun. Nykyiset diktatuurit eivät muiden maiden tuomioista välitä. He pitävät niitä länsimaisina hapatuksena, russofobiana, vääräuskoisten harhautuksena, noitavainona, ajojahtina tai imperialistien juonena. He pitävät niitä kritiikkinä, joka ei heitä koske. Rahaa ja valtaa saa kahmia ihan avoimesti. Itsevaltiaana he eivät kaihda edes avointa julmuutta. Jopa oman maan oppositiota saa pistää päiviltä. Avointa naisten sortoa eikä väkivaltaista alistamista salailla mitenkään.
Kansan köyhtyminen ja kansainvälinen hylkiön asema ovat hinta, jonka tyrannit ovat valmiit maksamaan vallassa pysymisestä. Hitler oli jopa sitä mieltä että demokratia on eräs kaikkein pahimmista ihmiskunnan rappeutumisilmiöistä. Eikä Leninkään vaaleja kannattanut. Putinille vaalit ovat suuri show, näytös Natolle, että hän pystyy murskaamaan Euroopan, jos se ei kunnioita tarpeeksi Venäjää. XI Jinping puhuu Kiinalle vihamielisestä länsimaisista voimista. Demokratiassa on se vaara että kansa äänestää vallanpitäjät vaihtoon.
Kirjassa on oma kappaleensa Venetzuelasta. Se on kertomus miten valtaan tuli vasemmistolaisena tunnettu, suosittu Hugo Chaves ja miten hänen seuraajansa Nicolas Maduro tekivät parissa vuosikymmenessä latinalaisen Amerikan vauraimmasta valtiosta surkimuksen, jonka kansasta 80 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.
Autokratiat pyrkivät romuttamaan meluisan kansainvälisen järjestelmän, joka perustui sodan jälkeen 1946 luotuun YKn ihmisoikeusjulistukseen. Siinä ”kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina”. Tänään julistuksesta voi poimia kohdan ”maiden rajojen loukkaamattomuus”, jota suurvaltojen on näköjään vaikea nielaista. Sopimus on rikottu, ohitettu ja väheksytty moneen kertaan maailmalla, mutta se on edelleen olemassa. Rikkomuksissa käy usein niin, että mitä valtiorikkomuksia isot tekevät, sitä pienet perässä.
Eräs nykyilmiö on palkkasotureista kootut armeijat. Niiden tarkoitus ei ole pelkkä sotiminen, vaan myös koota, Wagnerin päällystön tapaan, itselleen liiketoimintasopimuksia, kaivoslupia, kultakaivososuuksia, mineraalien vientilupia ja lupia viedä puutavaraa verottomasti ym. Palkkioihin kuuluu maiden aseistus, kapinallisten nujertaminen ja diktaattoreiden suojelu. Itsevaltiaiden toimintatavoista kertova Applebaumin kirja on hengästyttävä lukukokemus ja jatkoa seuraa kun katsotte tai luette tämän päivän uutisia.
