Ensin hiljaisuus ja sitten räjähtävät aplodit seisaalleen nousseelta yleisöltä, joka samalla pyyhkii silmäkulmiaan. Dokumenttielokuvan ensiesityksiin kuuluva The Secret Readingklub of Kabul on päättynyt. Tekijöiden nimet pyörivät vielä kankaalla, paitsi heidän, joille nimen julkaiseminen voisi tuoda rangaistuksen Afganistanissa. Olemme nähneet Taiteiden yössä tarinoita afganistanilaisista naisista, jotka pitävät salaista lukupiiriä piilopaikoissa tai ratsioiden pelossa netin välityksellä. Lukupiirin kirjaksi on löydetty sielunsisaren kirjoittama Anne Frankin päiväkirja, jossa natseja pakoilevan juutalaistytön tarina tuntuu tutulta.
Talibanin diktatuuri on hallinnut Afganistania kuusi vuotta. Sinä aikana naisilla ei ole oikeutta käydä koulua tai tehdä työtä. Kaupungilla käynti on rajoitettua ja silloin on peitettävä koko kroppa silmiä lukuun ottamatta. Pukeutumista valvovat partioivat siveyspoliisit, jotka pamputtavat henkihieveriin, jos huivi on vähänkin repsahtanut.
Dokumentaristit Elina Hirvonen sekä Suomessa asuva afganistanilainen Shakiba Adili ovat tehneet uskaliaan sukelluksen Afganistanissa asuvien naisten elämään. Siinä he kertovat vainosta, kadotetusta nuoruudesta, mahdottomista unelmista ja tulevaisuuden katoamisesta. Lisäksi myös toiveista muuttaa ulkomaille ja lopulta unelmasta vapaasta Afganistanista.
Aineiston hankkiminen dokumenttiin olisi mahdotonta elleivät naiset lähettäisi piilotetulla kännykällä kuvattuja filminpätkiä ja salassa kirjoitettuja päiväkirjoja, joista on koottu dokumenttiin sykähdyttäviä tarinoita. Voi miettiä miten on mahdollista että naiset, puolet Afganistanin väestöstä, on typistetty näin pimentoon, pois yhteiskunnasta, koulutuksesta, työelämästä ja katukuvasta sananmukaisesti nyrkin ja hellan väliin. Tätä kaikkea jää miettimään pitkäksi aikaa filmin päätyttyä. Samalla voi pohtia meidänkin sisäministerimme aikeita saada palauttaa tänne tulleet pakolaiset muka turvalliseen Afganistaniin.
