Finlandia-ehdolla ollut kirja Elolliset herätti huomiota ja nyt on samasta tarinasta Kaupunginteatterin näytelmä. Elolliset on kuitenkin aiheesta, josta kirjaa ei luulisi olevan mahdollista vääntää esitystä teatterilavalle. Mutta kun voi. Nyt on osoitettu, että taitavissa käsissä näytelmän voi tehdä vaikka stellerinmerilehmän sukupuutosta ja ihmisen tuhoisasta historiasta luonnon kanssa. Siis luontokadon historiasta, joka on vain kiihtymässä. Jopa neljännes lajeistamme on katoamassa ikuisiksi ajoiksi.
Elolliset alkaa tarinalla 1740-luvulta, jolloin ihminen ei ymmärtänyt, että se voi toiminnallaan aiheuttaa luontokatoa ja ajaa lajeja sukupuuttoon. Luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller (Heidi Herala) löytää Beringinmereltä jättiläiskokoisen merenelävän, jonka he nimittävät stellerinmerilehmäksi. Sensaatio vetää puoleensa ihmisiä harppuunoineen ja kas, eläintä ei enää löydy. Kolonialistinen ajattelu lähtee siitä, että eläimiä saa metsästää rajattomasti. Samalla alempiarvoisena pidetty alkuperäisväestö on opetettava tavoille ja käännytettävä kristityksi, vaikka pyssynperällä.
Lopuksi stallerinmerilehmästä löytyi enää kaksi luurankoa, joista toinen on luonnontieteellisessä museossa Moskovassa, toinen Helsingissä.
Näytelmässä on kovin erikoisia lavastuksia – jopa stellerinmerilehmän luuranko – mutta ei ole helppoa saada näyttämölle tunnelmaa merenalaisesta maailmasta. Tekijöille hatunnosto kekseliäisyydestä, joka sopii kaikin puolin teoksen vahvaan tunnelmaan.
