Graz – huveja, herkkuja ja Itävallan historiaa

Grazin vanhakaupunki Unescon maailmanperintökohde ja sille listalle pääsyyn on tarvittu modernia kosketusta, mutta myös vanhaa rakennusperinnettä ja sitä Grazin vanhakaupunki on todella tulvillaan.

Teksti ja kuvat: Anni Kotkamaa

Itävallan toiseksi suurin kaupunki Graz on 270 000 asukkaan nuorekas, vilkas ja eloisa yliopistokaupunki. Se on erilainen kuin pääkaupunki, tuo komea, pönäkkä ja perinteikäs Wien. Grazin vanhakaupunki Unescon maailmanperintökohde ja sille listalle pääsyyn on tarvittu modernia kosketusta, mutta myös vanhaa rakennusperinnettä ja historian viehätystä Grazin vanhakaupunki on todella tulvillaan. Monipuolinen kulttuuri ja toiminta vetää turisteja puoleensa. Myös kaupungin oma väki on leimallisesti nuorta, onhan kyse keskeisestä Itävallan opiskelukaupungista. Vanhalle kaupungille on tunnusomaista vanha rakennuskulttuuri, mutta sinne sijoittuu elegantisti soveltaen uusia rakennuksia, vanhaa kunnioittaen. Voisivat muutkin ottaa esimerkkiä miten uudisrakennusten arkkitehtuuri mukailee vanhaa niin, että sekoitusta tuskin huomaa.

Kaupungin keskustori on kaupungin sydän. Torin reunalla on kaupungin symboli, kaupungintalo  komeine torneineen. Sen edessä sijaitseva suihkulähde vetää kaupungilla kulkijoita puoleensa. Sinne on tapana kokoontua, koska sieltä on helppo lähteä kävellen joka suuntaan. Myös julkinen liikenne on vieressä.

Pääkadulla, Herrengassella, on runsaasti ravintoloita, kahviloita, ruokakojuja ja vilkasta liike-elämää. Kaupunkien keskustojen tyhjenemistä, monien muiden maiden kaupunkien tapaan, ei Itävallassa näy tapahtuneen. Pelkkä kävely torin liepeillä, pientä naposteltavaa nauttien tuntuu olevan yleinen ajanviettotapa. Vanhan kaupungin historiallisilla mukulakivikaduilla voi ihastella barokkipalatseja ja renessanssiarkkitehtuuria. Katuvarsien ruokakojujen takaa voi löytää myös käytäviä jotka johtavat korokoristeltujen rakennusten sisäpihoilla ja niiden viehättäviin ravintoloihin ja kahviloihin.

Grazin tunnusmerkki on korkeatorninen kaupungintalo. Tornin kello on siitä kuuluisa, että siinä lyhyt viisari näyttää minuutteja ja pitkä minuuttiviisari tunteja. Tämä alun perin erehdyksessä tehty asennus on ollut grazilaisten mielestä niin hauska, ettei siitä ole haluttu luopua. Se on kaupungin oma vitsi. Kaupungintalo sijaitsee pienellä kukkulalla ja sinne on tapana kävellä ylös terassille katselemaan kaupungin komeita näkymiä.

Itävallassa kun ollaan, voi katuterasseilla syödä wieninleikettä, juoda paikallista Puntigamer-olutta ja katsella katuvilinää. Maan hintataso noudattelee Suomen hintatasoa, mutta wieninleike on halpaa. Samoin paikallinen olut on edullista, ja sitä voi ostaa joka paikasta.

Yksi asia kannattaakin muistaa ennen Grazin matkaa, nimittäin tulevat kävelykengät! Askeleita kertyy herkästi kymmenin tuhansin. Alueen terasseilta voikin ihailla kaupunkia, sen puistoja ja tiilikattoja sekä kaupunkia ympäröivää vihreää kukkulamaisemaa. Kahvilakulttuuri onkin osa itävaltalaisen arkea ja pitkää perinnettä.

Kaupungin kymmenet tuhannet opiskelijat pitävät huolen että tunnelma pysyy vilkkaana ja pirteänä. Taidetta on ikivanhasta ultramoderniin. Konsertteja, elokuvia, taidenäyttelyjen ja kulttuuritapahtumia on tarjolla runsaasti ja joka makuun.

Kaupungin kellotorni on satoja vuosia vanha ja sen vieressä olevat linnoitusrauniot peräti 1300-luvulta.
Kaupungin keskustori on kaupungin sydän. Torin reunalla on kaupungin symboli, kaupungintalo  komeine torneineen. Vanhankaupungin historiallisilla mukulakivikaduilla voi ihastella barokkipalstseja ja renesnssiarkkitehtuuria.
Tyypillinen jälkiruoka ja välipala on paksu pannukakku, kerman ja erilaisten hillojen kera. Näitä herkkuja on helppo ostaa kaduilla liikkuvista kärryistä ja napostella kävellessä.
Itävallassa kun ollaan, voi katuterasseilla syödä wieninleikettä ja juoda paikallista Puntigamer-olutta.
Anni Kotkamaa

Anni Kotkamaa

Julkaisijan tiedot