Matkamuistoja Ihantalasta kesältä1944. Professorin mukaan ”Vapaudenristin visuaalinen natsahtavuusaste on melko vähäinen.”
Teksti: Petri Kosonen
Suomalaisen kirjallisuuden seura on kustantanut Helsingin yliopiston rennon maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen tietokirjan hakaristien erilaisten historiasta.
Hakaristejä on esiintynyt esihistoriallisista ajoista asti lähes kaikilla ihmisen asuttamilla mantereilla Mongolian tasangoilta navajojen maille, ja jopa Coca-Cola käytti sitä markkinoinnissaan. Hakaristi on sanskriitin kielen hyvän onnen symboli, johon joogan harrastaja on voinut törmätä vaikka rishikeshiläisen ashramin portilla. Sittemmin myös Intian hidunationalistit ovat alkaneet tuoda swastikaa esille. Oliko sitten väliä onko kyseessä hindujen swastika, natsien hakenkreuz tai buddhalainen vastapäivään pyörivä hakaristi? Muuttuuko sen merkitys siitä onko se kärjellään vai lappeellaan? Vai vaikuttaako ristinväri tai hakasten pituus sen ”natsahtavuuteen”? Oliko hakaristillä suora yhteys antisemitismiin, vai oliko se vaan helpompi piirtää ruutupaperille?
Länsimaisen hakaristin renesanssin aloittivat muinaisen Troijan raunioiden (nykyisessä läntisessä Turkissa) kaivauksissa löytyneet hakaristit 1870-luvulla, jolloin myös rotuteoreetikot omivat sen käyttöönsä. Samoihin aikoihin alkoivat Venäjällä Aleksanteri II murhaa (1881) seuranneet pogromit, juutalaisvainot. Hakaristi oli laajasti esillä Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Samana vuonna se esiteltiin kaupungissa myös Gallen-Kallelan Aino-triptyykin kehyksissä. Miten sidoksissa se oli antisemitismiin? Oliko jo ennen vuotta 1920? Vai oliko hakaristi meille enemmän antivenäläinen, kansallisromanttinen symboli?
Euroopan vanhimmat hakaristit löytyneet Ukrainasta, mikä tietenkin mikä on tietenkin syöttö lapaan Putinille ja Venäjän natsinarratiiville.
Ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, joka myöhemmin profiloitui kiihkeänä kansallissosialistina (kreivi itse oli Wikipedian mukaan löytänyt sen matkoillaan, jotka tosin eivät olleet suuntautuneet itään) lahjoitti siipiinsä auringon symbolinakin pidetyillä hakaristeillä koristellun F1- lentokoneen sisällissodan valkoiselle armeijalle, mitä kautta se sitten päätyi Suomen ilmavoimien tunnukseksi. Myös leijona ja havunoksat ovat kaikki alunperin maamme sisällissodan voittajan symboleja, mutta ainoastaan hakaristi ryvettyi tulevassa historiassa. Kone siis päätyi Suomeen kaksi vuotta ennen kuin kansallissosialistinen puolue perustettiin Saksassa. Ja vuosi sen jälkeen ”kalevalalaisesta” symbolista sukupolvi myöhemmin runebergilaisen Lotta-Svärt-järjestön symboli. Tankkiemme kylkiin lyhytsakarainen hakaristi taas ilmestyi jatkosodan myötä 1941, ja sitä onkin enkä vaikeampi selitellä erillissotanarratiivillamme.
Vaikka me suomalaiset kuinka tietäisimme kysymyksessä olevan ”erillishakaristin”, miltä sen esiintyminen lipussa näyttää NATO -liittolaisillemme. Tätä kirjoittaessani selvisi, että ilmavoimat on ”ulkoisen paineen” alaisena luopumassa lippunsa hakaristeistä. Tärkin syy on varmasti NATO- yhteensopivuus ”elää ajassa” kuten ilmavoimien eversti totesi. Koska elämme nyt algoritmien maailmassa, symbolien käytön kanssa on hyvä olla varovainen, ja vakuuttaa liittolaisemme toisin kuin sata vuotta sitten.
Oli mielenkiintoista lukea, että jo kertaalleen heti sotien jälkeen ilmavoimien käytöstä poistama hakaristi palasi mm. niiden lippuun kymmenen vuotta myöhemmin. Oliko tämä YYA- Suomen varovainen keskisormennäyttö kohti?
Tähän asti ilmavoimat on luopunut hakaristeistään vähin äänin. Virallinen ilmoitus niistä luopumisesta tietenkin aktivoi Putinin trollit taivastelemaan ilmavoimien hakaristejä. Olisiko asia pitänyt hoitaa vähin äänin? Mistään kollektiivisesta kansallisesta symbolistahan ei ole kysymys. Puoli vuosisataa sitten sitä pitivät hihassaan ”valtakunnanjohtaja” Pekka Siitoinin kaltaiset ressukat, mutta nyt sitä kantavat myös äärinationalistit kulkueissaan.
Hakaristin kokonaan kieltäminen, taas varmasti herättäisi keskustelua siitä pitäisikö seuraavaksi kieltää myös ”sirppi ja vasara”? Ja oltaisiinko silloin jo sellaisella kieltojen tiellä, jolla ei olisi loppua?
Olisiko hakaristien järjestelmällinen poistaminen historian uudelleenkirjoittamista. Näinhän on tapahtunut Saksassa, Itävallassa ja Unkarissa. Gestapon päällikkö Heinrich Himmler oli mieltynyt mystiikkaan ja sitä kautta myös Kalevalaan. Suomesta hakaristillä koristellun kanteleen myötä, hän alkoi hehkuttaa myös meitä mongoleinakin pidettyjä ugreja arjalaiseen rotuun kuuluvina. Samoihin aikoihin kun yritimme, mm. missikisojen kautta, vakuuttaa länsimaailmaa arjalaisuudestamme, hakaristi nostettiin meillä ikään kuin vapauden symboliksi Meillä oltiin varmasti tietyillä tahoilla perillä yhteyksissä, mutta ne pidettiin kuitenkin eri laatikoissa.
Kirjassa pohditaan myös Mannerheimin antisemitismiä. Sanotaan tästä kiistellystä historiamme hahmosta mitä tahansa, mutta Kampin synagogasta on löytynyt 80-vuoden ajan hänen rintakuvansa. Varhaisista juutalaisista synagogista on löydetty kaiverrettuja hakaristejä yli puolivuosisataa sitten (1973). Tämän päivän perspektiivistä katsottaessa sekin on mielenkiintoista.
Hakaristin historia, SKS kirjat 2025, 256 sivua
