Rakas ystäväni Helena Petäistö on kuollut. Tapasin hänet viimeksi ennen juhannusta, kun hän puhui Eurooppasalissa Suuntana Eurooppa-seminaarissa, mistäpä muusta kuin Ranskasta. Hän kertoi, että kiirettä pitää, kun Ranskaan on tulossa niin mielenkiintoiset vaalit. Hän kiersi Suomea puhuen Euroopan politiikasta ja – toisesta rakkaudestaan teestä. Tutustuin Helenaa jo hänen ensimmäisen kirjan yhteydessä kun Ranskalaiset korot ilmestyi 1995. Monien teehetkien lomassa tein ison jutun myös kirjasta Tee teematka, 2008, kun hänen suuritöinen kirjansa teen ja merenkulun historiasta ilmestyi. Helenan matkakirjoista saatoin rehellisesti tunnusta, että hänen kuvaamiin paikkoihin ei tarvinnut edes matkustaa, kirjan lukeminen riitti.
Kävin tyttäreni Annin kanssa ikimuistettavalla matkalla tapaamassa häntä Pariisissa. Siitä tässä pari kuvamuistoa Luxemburgin puistossa viettämästämme piknikistä. Helena oli tietopankki, mutta hänen hurtti huumorinsa, lämmin luonteensa ja ranskalaiset poskipusunsa jäävät ikuisesti sydämeeni. Lepää rauhassa Helena. Petri Tuomi-Nikula on kirjoittanut hyvän muistokirjoituksen Helsingin Sanomiin 12.7.2026.
Kuvat: Anni Picken
