Kasakka Ivan (Jasper Leppänen) katuu lopulta julmia tekojaan. Hän ottaa veitsen Katariinan kädestä ja surmaa itsensä. Katariina (Wilhelmina Tómasdóttir) seuraa tapahtumaa järkyttyneenä taustalla.
”Me tapamme kaikki.
Me poltamme kylät, me poltamme viljan.
Maa palaa mustalle mullalle, mustalle mullalle.
Viemme rahat, karjan, tavarakin kelpaa.
Poltamme maan mustalle mullalle.
Heitämme isännän omaan uuniinsa
paistumaan!”
Tuo on venäläisten kasakkain karmeaa laulua, kun he riehuvat Pohjanmaalla ryöstäen, raiskaten ja tappaen ihmisiä suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikana. Suomi oli tuolloin osa Ruotsia. Pahimpia vuosia 1713–1721 kutsuttiin Isovihan ajaksi.
Kirjailija Anneli Kanto on kirjoittanut tuosta ajasta oopperan Isoviha 1713–1721, jota esitettiin kesäkuun alussa 2026 Ilmajoella. Oopperan ensimmäiset esitykset olivat jo kesällä 2025.
Kanto kertoo käsiohjelmassa, että hän halusi kirjoittaa suoraan kammottavan terrorin ajasta eli siitä, mitä tavalliset ihmiset joutuivat kokemaan Isovihan aikana miehitysjoukkojen kynsissä. Tavallisten ihmisten kokemuksista, kärsimyksistä ja sitkeydestä. Tapahtumat sijoittuvat Pohjanmaalle Kyrönjoen varren maalaistaloon.
Oopperan sävellys on Uljas Pulkkiksen ja ohjaus Tuomas Parkkisen. Pulkkis sanoo, että musiikin tehtävä oopperassa on kuvata henkilöiden tunteita, tilanteen tunnelmaa sekä rytmittää toimintaa. Parkkinen arvioi, että moni oopperavieras voi libreton lauluja kuunnellessaan miettiä tämän päivän maailmaa ja sen sotia.
Väistämättä tulee mieleen Ukraina ja ukrainalaisten kokemat raakuudet yhä jatkuvassa sodassa Venäjän kanssa.
Päärooleissa ovat sisarukset Katariina, Wilhelmina Tómasdóttir, joka juhlii 15-vuotissyntymäpäiviään ja hänen pikkusiskonsa Pirkitta, Minja Rantalainen. Kumpikin laulaa antaumuksella ja he eläytyvät rooleihinsa täysillä. Tosin välillä sanat jäävät hieman pauhaavan musiikin alle. Kuorot laulavat tarkasti. Orkesterina on Seinäjoen kaupunginorkesteri.
Virallinen Suomi pakeni Ruotsiin
Katsoin Isoviha-oopperaa paljolti historian näkökulmasta. Voi sanoa, että Kanto on tiivistänyt librettoonsa erittäin hyvin tuon ajan raskaat tapahtumat Pohjanmaalla.
Kyrönjokea olisi voinut käyttää enemmän ja näkyvämmin oopperan lavastuksessa, sijaitseehan Ilmajoen Ooppera-areena Kyrönjoen rannalla.
Lähes koko virallinen Suomi, porvaristo ja papisto, oli paennut Ruotsiin. Jäljelle jäivät vain tavalliset ihmiset, talonpojat, jota yrittivät varjella maitaan, talojaan ja perheitään.
Venäläiset pitivät koko läntistä Suomea tiukassa otteessaan, sillä heillä oli suunnitelmissa hyökätä meren yli Ruotsiin. Venäläisiä sotilaita oli Suomessa noin 25 000.
Ankarimmat siviilitappiot kärsi Pohjois-Pohjanmaa, jonka tsaari Pietari Suuri käski tuhota kymmenen peninkulman syvyydeltä puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vastaan.
On arvioitu, että venäläismiehityksen aikana tapettiin noin 5 000 suomalaista, joista noin puolet Pohjanmaalla.
Oopperassa Pietari Suuri, Rolf Broman, laulaa ja antaa tuhoamiskäskyn sotilailleen: ”Venäjä on suuri. Siitä on tuleva suurempi. Venäjä on ikuinen, vuosisadasta seuraavaan. Se tarvitsee suojan viholliseltaan, Ruotsin hullulta Kaarlelta. Siis suojaksi hävittäkää Suomi! Hävittäkää Suomi!”
Suurin yksittäinen veriteko tapahtui Hailuodossa 29. syyskuuta 1714, kun 200 kasakkaa tappoi yhdessä yössä noin 800 ihmistä kirveillä.
Tappamisessa ei ollut suunnitelmallisuutta, vaan väestöstä tapettiin yleensä ne, jotka sattuivat osumaan kylästä kylään kulkevien joukkojen tielle tai eivät olleet onnistuneet pakenemaan. Niin tapahtuu myös Isoviha-oopperassa. Sotasaalista tavoittelevat kasakat kiduttivat pieksämällä, polttamalla ja paistamalla ihmisiä saadakseen heidät paljastamaan, mihin he olivat kätkeneet rahansa ja omaisuutensa.
Äitejä ja isiä kidutettiin pikkulasten nähden ja päinvastoin. Professori Kustaa H. J. Vilkuna on tehnyt Isonvihan ajasta Suomessa perusteellisen tieteellisen tutkimuksen.
Sotavankeja myytiin orjiksi Etelä-Venäjälle
Historioitsija Jukka Korpela arvioi, että kasakat ottivat suuren Pohjan sodan aikana vangeiksi 20 000–30 000 suomalaista, joista osa myytiin Etelä-Venäjän orjamarkkinoilla. Pohjanmaalta vietiin lähes 5 000 henkeä, joista suurin osa oli lapsia.
Suomessa arvioidaan olleen vuonna 1721, kun Isoviha päättyi, arviolta 383 000 asukasta. Se tarkoittaa, että orjiksi vietiin lähes kymmenen prosenttia väestöstä!
Sakari Topeliuksen satu Koivu ja tähti (1893) perustuu tositapahtumiin. Siinä tyttö ja poika onnistuvat palaamaan Isonvihan jälkeen Venäjältä kotiin Suomeen Pohjanmaalle ja näkevät vielä äitinsä elossa.
Tuo poika oli Topeliuksen isän isoisä Kristoffer Toppelius, joka pakeni Isonvihan aikaan vuonna 1714 sisarustensa ja äitinsä kanssa Oulusta Muhokselle piilopirttiin. Kasakat kuitenkin löysivät heidät ja ryöstivät pojan ja veivät Venäjälle.
Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan Ruotsin ja Venäjän välillä. Ruotsin suurvalta-asema oli lopullisesti ohi ja se joutui luovuttaman Venäjälle Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan, Käkisalmen läänin eteläosan ja läntisen Karjalankannaksen.
Uudenkaupungin rauhaa voi muistella lasillisen ääressä Tukholman Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa ravintolassa Den Gyldene Freden, joka avasi ovensa vuonna 1722.
Isoviha-oopperan loppukohtauksessa kaikki laulavat yhdessä: ”Ehkä joskus on elämä helpompaa, ja ihmisten kesken on rauha. Aikaa saimme ihmisen verran, tämä kohtalo osui meille, satuimme tähän Kyrönjoen mutkaan, Kyrönjoen mutkaan, Kyrönjoen mutkaan.”
Jo nyt voi sanoa, että Isoviha 1713–1721 -oopperasta tulee klassikko. Se on sen ansainnut.
Toinen kuva Nuijasodan sankarin Jaakko Ilkan muistomerkki Ilmajoella.
Kolmas kuva Ilmajoen Ooppera-areena sijaitsee Kyrönjoen rannalla
Neljäs kuva Isoviha 1713-1721 -oopperan lavasteina on kaksi suurta Venäjän kotkaa.
Kuvat: Helena Ylisipola
