Aulikki Rundgrenin kirja Ilona on tarina, jossa on sekä iloa että surua. Kertomuksen lähtökohta on miehen itsemurha, joka jättää vaimon, omaiset, ystävät, työkaverit ja koko ympäristön pulaan. Kirja kertoo eloonjääneistä, joiden on päästävä valoon. Se on rehellinen tarina selviytymisestä. Elämä lähtee vähitellen ylöspäin, koska sen on lähdettävä. Ei nainen voi vaipua synkkyyteen, vaikka puolisoa ei enää ole. Hän on äiti ja edelleen nainen, jonka on lähdettävä rakentamaan elämäänsä eteenpäin. Tilanne vie ihmisen monien kiinnostavien pohdintojen äärelle. Ennen surua tulee kirjava joukko muita tunteita. Ensin tulee syyllisyys. Koska itsemurha on oikeutettu? Onko lupa olla vihainen? Miten selviää häpeästä, katkeruudesta, epätietoisuudesta, yksinäisyydestä? Ilona on hienovireisesti kirjoitettu kirja siitä miten elämä voittaa, miten nainen löytää itsensä takaisin alkuun, lähtökohtaan, nuoruuteen. Hänen kasvunsa etenee kuin dekkari. Aulikki Rundgrenin romaanin ilmaisu on vahvia silloin, kun päähenkilö puhhuu Tornionlaakson murtheela. Kauneinta, kun ajatuksia ja tunteita voi ilmaista vain runon kielellä.
