Israelilainen elokuva ei juuri nyt ole maailman helpoin vientituote. Samasta syystä Netanjahun hallintoon kriittisesti suhtautuvan Nadav Lapidin uusin elokuva saattaa olla tavallistakin kiinnostavampi. Kyllähän myös venäläisten dissidenttiohjaajien elokuvat ovat löytäneet yleisönsä maailmalla.
Maailman tai edes Lähi-idän tilanne ei ole helpottunut kuluneen vuoden aikana. Lapidin elokuva sijoittuu lokakuun 2023 terrori-iskujen jälkeiseen Israeliin, jossa sodasta on tullut pysyvä taustamelu. Tel Avivissa elävä muusikko Y ja hänen tanssijavaimonsa Yasmin viihdyttävät varakasta eliittiä yksityisjuhlissa ja yöllisissä karkeloissa. He suostuvat lähes kaikkeen, mitä heiltä pyydetään. Silti perhe asuu pienen poikansa kanssa vaatimattomasti betonilähiössä.
Uskonnosta tai politiikasta ei puhuta paljonkaan suoraan. Silti ne ovat koko ajan läsnä. Vähän samaan tapaan kuin meillä Euroviisujen ympärillä käydyssä keskustelussa, vain monin verroin vakavammassa mittakaavassa. Myös pehmeä vaikuttaminen on valttia, ja sitä maan oikeistohallitus käyttää taitavasti, jopa tehokkaammin kuin tappava Mossad. Jossain kulkee kuitenkin raja. Ainakin Yasminille.
Kun venäläinen oligarkki tarjoaa Y mahdollisuutta säveltää uusi voitonriemuinen kansallislaulu sodan keskellä elävälle Israelille, mies ei osaa sanoa muuta kuin kyllä. Elokuvan nimi viittaa juuri tähän. Y sanoo yes rahalle, yes vallalle, yes uusille toimeksiannoille. Yasmin näkee tilanteen toisin. Hänelle kyse ei ole vain uudesta työkeikasta vaan moraalisesta rajasta, jonka ylittäminen muuttaa ihmistä.
Äärijärjestö Hamasin 7. lokakuuta 2023 tekemästä iskusta on kulunut yli vuosi, ja Israelin armeija vastaa voimalla, jota monet pitävät jo kansanmurhana. Gazaa pommitetaan lähes tauotta. Lapid näyttää myös sen toisen puolen: ihmiset kerääntyvät näköalapaikoille seuraamaan pommituksia kuin näytelmää. Y vierailee niin sanotulla Rakkauden kukkulalla entisen tyttöystävänsä kanssa. Nainen puhuu armeijapalveluksestaan, mutta on edelleen osa samaa järjestelmää.
Eräässä kohtauksessa asevelvollisuusikäinen nuori nainen estää ihmisiä kulkemasta suljetulle alueelle. Hänen vieressään seisoo rennomman oloinen mies vartioimassa rynnäkkökiväärin kanssa. Israelissa käyneelle kohtaus tuntuu yhtä aikaa arkiselta ja ahdistavalta.
Vaikka kyse on Gazasta, kamera viipyy pitkään Länsirannan muurissa. Osa elokuvasta on kuvattu Kyproksella, ja mukana on myös lyhyitä ”tulevaisuuteen” sijoittuvia kohtauksia Saksassa.
Kotimaassaan Yes on herättänyt ristiriitaisia reaktioita. Elokuva sai ensi-iltansa Jerusalemin elokuvajuhlilla heinäkuussa 2025. Sen jälkeen se on kiertänyt maailmalla lähinnä festivaaleilla. Myös meillä, mm. Sodankylän yöttömässä yössä. Vaikka tuotannossa on mukana myös israelilaista rahaa, teos ei ole ainakaan toistaiseksi löytänyt tietään laajaan kotimaiseen levitykseen.
Pariisissa nykyään asuva Nadav Lapid kuuluu niihin ohjaajiin, jotka eivät juuri peittele näkemyksiään. Hänen elokuvansa ovat jo vuosia käsitelleet Israelin nationalismia, identiteettiä ja vallankäyttöä. Berliinin Kultaisen karhun voittanut Synonyms teki hänestä kansainvälisesti tunnetun, eikä Yes muuta suuntaa.
Yes /Ken
Ranska, Saksa, Israel, Kypros, 2025
Ohjaaja: Nadav Lapid Kesto:152 minutes
Jees-mies tienhaarassa. YES
