Yhdysvaltalainen filosofi ja psykologi John Dewey oli aikansa radikaali, joka kyseenalaisti uskonnollisten instituutioiden aseman ja pyrki määrittelemään uudelleen, mitä tarkoittaa olla uskonnollinen. Vuonna 1934 julkaistu ja nyt suomennettu Yhteinen usko herättää ajatuksia tänäkin päivänä.
Mikä tahansa toiminta, jota harjoitetaan ihanteellisen päämäärän puolesta esteitä vastaan, huolimatta henkilökohtaisen tappion uhasta ja sitoutuen sen yleiseen ja kestävään arvoon, on ominaislaadultaan uskonnollista.
”John Deweyn asemaa erityisesti 1900-luvun alkuvuosikymmenten keskeisimpänä yhdysvaltalaisena intellektuellina on vaikea yliarvioida”, Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström kirjoittaa teoksen Yhteinen usko – luentoja uskonnonfilosofiasta (Gaudeamus) esipuheessa.
Deweyn lähes sata vuotta sitten esittämät ajatukset herättävät edelleen intohimoja puoleen ja vastaan. Hänen keskeinen teemansa oli ”luonnollisen inhimillisen kokemuksen mahdollisuus sisältää uskonnollinen kvaliteetti ilman yliluonnollisia metafyysisiä sitoumuksia”, Pihlström toteaa.
Dewey tuuletti uskontoja rivakalla kädellä. Hän halusi erottaa uskonnollisuuden uskonnollisista instituutioista, jotka hän koki turhana painolastina. Mutta hän meni vielä pidemmälle haluamalla poistaa yliluonnollisen elementin uskonnollisuudesta, koska: Vasta silloin, ensimmäistä kertaa, kokemuksen uskonnollinen puoli saa kehittyä esteettä omilla ehdoillaan.
Tämä oli aikoinaan ja on edelleen kova pähkinä purtavaksi. Selvää on, etteivät uskonnolliset piirit tätä voi hyväksyä. Toisaalta vastakkaiseen leiriin kuuluvien ateistien
