Jörn Donnerista oli elämänsä aikana moneksi. Hän kaatoi poliittisia puoluerajoja toimimalla kolmessa puolueessa, keskusteli härnäävällä tyylillään ja oli diplomaatti. Hän oli kirjailija, elokuvantekijä ja kulttuurivaikuttaja. Lehtijuttujakin hän kirjoitti Suomalaisiin ja ruotsalaisiin lehtiin 5000. Ja ennen kaikkea hän kaatoi rajat Suomen ja Ruotsin välillä omalla suorasukaisella tyylillään.
- Donner oli älyn pessimisti ja hengen optimisti, sanoo Donnerista kolme kirjaa kirjoittanut Kai Ekholm. Uusin kirjoista on nimeltään Kirjoittaminen on helvettiä – Jörn Donner lehtikirjoittajana.
Jörn Donner oikaisi pienlehtien palstoilta suuriin lehteen menemällä naimisiin lehtikeisari Bonnierin tyttären kanssa, toki niin että myös jutut paranivat ja aiheet laajenivat. Lopulta hän loi itsestään niin vahvan brändin, että myös hänestä ruvettiin tekemään haastatteluja. Lehtimiehenä hänellä on hyvä vainu kulttuurin suhteen. Hän kuuluu ensimmäisiin, jotka puolustivat Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta ja teilasi Helsingin Sanomien kritiikin, jossa Täällä Pohjantähden alla olisi muka vanhanaikainen opus. Donner oli toiminnassaan myös todella kansainvälinen aikana, jolloin Ruotsi oli rajan takana ja Berliini kaukana.
- Donner oli kulttuurihenkilö, toimittaja ja poliitikko, mutta ei jäänyt minkään asian tai aatteen vangiksi. Pidän häntä yleisvasemmistolaisena, mutta poliitikkona vahvasti oman tiensä kulkijana. Häntä ajoi jatkuva kysymisen pakko. Hänelle oli tärkeää taustojen selvittäminen, analysointi ja itsensä kouluttaminen, jonka vuoksi hän oli erinomainen keskustelija. Samalla hän oli suurpiirteinen renesanssihahmo ja poliittinen peluri.
Donnerin keskustelutaidot huomattiin eritoten televisiossa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Hänellä oli aina jotain sanottavaa ja Ruotsissa hän sai jopa oikeuden ainoana polttaa studiossa tupakkaa.
Ekholmin kirjassa häntä luonnehditaan tyyppinä, jolla on ”sanoista tehty julkinen iho ja kirjoittavan ihmisen vahva sydän”.
- Pidän häntä pätevänä ammattilaisena kulttuurivaikuttajana, journalistina ja poliittisena toimijana, mutta kirjailijana häntä en arvosta kovin korkealle. Toimittajana hän oli hyvä kysyjä ja erinomainen kyseenalaistaja. Parhaita juttujaan hän teki viikon löytääkseen niihin uuden hahmotuksen. Hän oli kriittinen ajattelija, joka ei tyytynyt pintaan missään asiassa. Hän rakasti provosoida ja siihen vaadittiin hyvät pohjatiedot ja perustelut.
Donner oli tuttu kasvo televisiossa Suomessa ja Ruotsissa. Hänen terävä kriittisyytensä jakautui kuitenkin niin että Suomessa hän piiskasi Suomea ja Ruotsissa Ruotsia. Hänestä kummankin maan demokratia oli niin vahva, että ne sietivät kritiikin. Donner ratsasti Ruotsissa vahvasti suomalaisuudella eikä vahingossakaan moittinut Suomea ruotsalaisille. Ruotsissa hän esiintyi totuudenpuhujana, joka esiintyi heille ”neljämiljoonaisen Suomen kansan armolahjana”. Ruotsissa hän puraisi asioita, joihin ruotsalaiset eivät uskaltaneet tarttua julkisesti, vaikka olisivat halunneet.
Kirjoihinsa aineistoa kerätessään Ekholm piti häntä suorastaan työhulluna. Ehkä töitä olikin tehtävä, että sai tienattua elantonsa ja siihen tarvittiin kahta maata. Kansainvälinen politiikka oli hänelle läheistä koko uran ajan. Hän oli Lähi-idän politiikan tuntija ja Euroopassa hänen lempialueitaan olivat Saksa ja Italia, jossa häntä kiinnosti politiikan lisäksi elokuva.
- Ruotsin Filmi-instituutin johtajaksi Donner pääsi elokuvatuntemuksensa lisäksi myös ystäviensä avustuksella. Harry Schein ja Ingmar Bergman kuuluivat kaveripiiriin. Muuten ystäviä ei Donnerilla ollut kovin montaa.
Jörn Donnerin elämäntyö näkyy politiikassa ja kulttuurissa omana polkunaan. Hän ei takertunut yhteisöihin, joissa toimi, eikä hänen puolueesta toiseen siirtyminen ollut mikään iso juttu. Hän oli toimijana ajaton eikä leimautunut mihinkään aikaan, saati olisi vilkuillut katkerana taakseen.
Donner toimi Helsingin kaupunginvaltuutettuna useita vuosia. Kulttuurivaikuttajana häntä voivat helsinkiläiset kiittää monesta, kuten Kaapelitehtaan kulttuurikeskuksesta ja Helsingin keskuskirjasto Oodista. Hän myös torpedoi vaikutusvallallaan Guggenheimin museon tunkeutumisen Helsinkiin, koska piti koko hanketta kaupungin rahat nielaisevana pyramidihuijauksena.
Jörn Donner oli myös levoton sielu ja juorulehtien haluttua ainesta. Hänen naissuhteensa ja monet lapset kävivät otsikoissa, mutta hän ei juuri piitannut oikoa tai puuttua niihin.
- Toki olen tietoinen Donnerin näistäkin puolista, mutta kirjoillani haluan osoittaa, että hän oli paljon muutakin, suuri ajattelija. Katsottuani hänen firmansa liikevaihdon hänelle oli selvästi tärkeämpää ajaa tärkeäksi kokemiaan asioita, kuin ansaita isoja rahoja.
Ekholmin mukaan Jörn Donner oli hyvä seuramies, joka avasi ajatuksensa, antoi auliisti haastatteluja, kirjoitti ja puhui paljon, mutta hänen lähelleen ei päässyt juuri kukaan. Jopa hänen vaimonsa yllättyi, miten paljon salaisuuksia löytyi niistä takahuoneista, joihin pääsi vasta hänen kuolemansa jälkeen.
