Kun joku rahamies kerää huvipursia ja Lamborgineja, Nurminen julkaisee kirjoja. Eikä mitä kirjoja tahansa, vaan arvokkaita merihistoriateoksia, joiden tekeminen ja painaminen on niin kallista ja vaivalloista, etteivät tavalliset kirjakustantamot sellaisia juuri julkaise.
Teksti ja kuva: Hilkka Kotkamaa
Merenkulkuneuvos Juha Nurminen on tarttunut Itämeren suojeluun tarmolla. ” Voimattomuus keskellä maapallon myllerrystä ei näytä koskevan häntä”, sanoo Kai Ekholm, joka on kirjoittanut kirjan Juha Nurminen Itämeren etuvartiossa.
Jos haluaa luonnehtia Juha Nurmista jotenkin, on energisyys hyvä sana. Sitkeä monipuolisuus sopii myös kuvaukseksi mieheen, jonka lajeja ovat merenkulku, merihistoriakirjat, kartat, merimuseo, valokuvaus, sukeltaminen, purjehdus, Itämeren suojelu, julkaisut sekä taloudellisesti kaiken takana oleva bisnes eli kuljetukset. Tärkeimmäksi hänelle on kuitenkin noussut uhattu luonto, se että elämme levotonta aikaa. ”Ilmasto lämpenee. Jäätiköt sulavat. Valtamerten ekosysteemit tuhoutuvat liikakalastuksesta, myrkyistä, ravinteista ja muoviroskista”.
On oikeastaan kumma, että hänestä ei oltu koskaan kirjoitettu kirjaa. Toimeen tarttui lukuisia tietokirjoja kirjoittanut Kai Ekholm, joka tunsi Nurmisen jo ajoilta ollessaan Kansalliskirjaston johtaja. Silloin he tekivät yhteistyötä mm. Adolf Erik Nordensköldin koillisväylän tutkimusmarkoista kertovan karttanäyttelyn ja aiheesta syntyneen kirjan tiimoilla.
- Ihmettelin pitkään miten näin kiinnostavasta miehestä ei oltu tehty henkilökuvaa. En kutsu tätä elämäkerraksi, koska en noudata mitään kaavaa, vaan kirjassani henkilö saa sykkiä elämänsä tarinaa. Nurminen ei kuitenkaan ollut kirjasta kovin innostunut. No, eihän nyt kirjaa nobodysta, hän yritti. Et ole nobody, ainakaan tämän kirjan jälkeen, Ekholm vitsaili.
Juha Nurminen tunnetaan niissä piireissä oissa merihistoriaa harrastetaan. Hänen karttakokoelmansa on merkittävä ihan maailmanmitassa, mutta lopullinen esiintulonsa hän on tehnyt Itämeren suojelijana. Herätys merensuojeluun tuli omilta kotirannoilta, kun hän veneili lastensa kanssa lähivesillä. Nehän olivat leväpuuroa, joka sakeni vain ulapalle mennessä! Hän ei tyytynyt lämpimään puheeseen, vaan ryhtyi tekemään laskelmia miten Itämeren suojeluun sijoitetut rahat saataisiin tuomaan mahdollisimman tehokasta tulosta. Meri on yksinkertaisesti saatava puhdistumaan. Hän otti yhteyttä luonnonsuojelun aktivistien lisäksi sponsoreihin, varustamoihin ja sinne mistä sitä Itämeren saastetta tuprusi, Venäjälle. Suojelua varten hän perusti säätiön, joka työllistää tällä hetkellä kymmenen henkiä ja toiminta on ollut tuloksellista. Työn ansiosta Itämeren fosforikuorma vähentynyt 75 prosenttia. Säätiön työssä on ollut tähän 49 hanketta ja lukuisa joukko työntekijöitä.
Juha Nurminen suojelee luontoa bisnesmiehen vaistolla. Luonnonsuojelu on hänelle konkreettisia tekoja. Miten rahoittaa meren kalkitus, jolla vettä tehdään puhtaammaksi. Itämeren lisäksi Nurminen pohtii maailmantilaa laajemminkin. Työtä on valtavasti. Ilmasto lämpenee. Jäätiköt sulavat. Valtamerten ekosysteemit tuhoutuvat liikakalastuksesta, myrkyistä, ravinteista ja muoviroskista.
Juha Nurminen on ollut aina kiinnostunut myös merenkulusta, laivaliikenteestä ja merihistoriasta.
- Nurminen kertoi, miten häntä kiinnosti merenkulku ennen kuin laivoja navigoitiin nykyajan laitteilla. Silloin suunnannäyttäjinä olivat tähdet. Asia innosti häntä niin, että hän opetteli itsekin navigoimaan tähtien mukaan. Samalla hän ryhtyi tutkimaan keräämiään vanhoja merikarttoja, joiden perusteella, epätarkkuuksista huolimatta, todella purjehdittiin satoja vuosia sitten.
Muinainen merenkulku oli tärkein kulkureitti paikkojen ja maiden välillä silloin, kun tiet olivat surkeita tai niitä ei ollut lainkaan. Turusta oli helpompi mennä Tukholmaan kuin Hämeeseen. Kartat ovat myös ajankuva, ne taiteilijoiden ja kirjapainotaidon hienoja helmiä.
Merikarttojen keräys on yksi Nurmisen intohimoista. Kartoilla navigointiin ja tallennettiin tietoa. Mittasuhteet ja usein myös ilmansuunnat olivat kartoilla hakusessa.
Nurmisella karttoja on satoja. Monet kartat Nurminen löysi ulkomailta alan kaupoista ja huutokaupoista. Vanhimmat ovat ajalta, jolloin ei tiedetty että maapallo on pyöreä. Harrastuksen alkutaipaleella kartat olivat melko halpoja, mutta kallistuivat huimasti ajan myötä. Systemaattisen keräilyn tuloksena oli karttakokoelma niin merkittävä, että hän sai siitä saksalaiselta museolta tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Toki hän otti kartoista ensin laadukkaat kopiot itselleen.
Juha Nurminen on myös kirjakustantaja. Kun joku rahamies kerää huvipursia ja Lamborgineja, Nurminen julkaisee kirjoja. Eikä mitä kirjoja tahansa, vaan arvokkaita merihistoriateoksia, joiden tekeminen ja painaminen on niin kallista ja vaivalloista, etteivät tavalliset kirjakustantamot sellaisia juuri julkaise. Eivätkä ne Nurmisellekaan ole voittoa tuoneet, vaikka niitä on myyty kymmeniä tuhansia. Paras palkka on ollut tunne yhteisestä hyvästä. Kirjojen yhteydessä on aina ollut myös aiheeseen liittyvä näyttely. Kirjoissa on tallessa merenkulun lisäksi sotaa, kauppaa, propagandaa, löytöretkeilyyn historiaa, valtapolitiikkaan ja maailmankuvaamme kehitystä. Niissä on kulttuuria, historiaa, tiedettä ja taidetta. Jokainen kirja on kulttuuriteko, jonka elinikä on pitkä.
Ekholm sanoo, että merihistoriateokset ovat Nurmisen laivasto. Ne seilaavat tiedon merellä pitkään hänen jälkeensäkin. Valtavan taustatyön ja tutkimusaineiston perusteella tehtyjä kirjoja on myös käännetty ja niitä on myyty ympäri maailmaa. Parhaat kehut ovat tulleen parhailta merihistorian ammattilaisilta, harrastajilta ja tutkijoilta.
- Kirjojen sisällön lisäksi niiden kuvitukseen, taittoon ja paperilaatuun on panostettu rahaa säästämättä. Myös vaimo, Marjo Nurminen, on tehnyt suuren työn aineiston keruussa ja työstämisessä. Kirjojen arvoa nostaa se, että teksteissä on käytetty yleensä autenttisia, vanhoja alkuperäislähteitä. Oikeastaan on yllätys, että näistä asioista ei ole aikaisemmin tehty perusteellista kirjallisuutta maailmalla. Nämä kirjat voivat toteuttaa tekijän unelman: juuri tämä kirja tekee kaikki tätä ennen aiheesta ilmestyneet kirjat tarpeettomiksi.
Nurmisen harrastuksiin kuulu merenkulku, merihistoriakirjat, kartat, merimuseo, valokuvaus, sukeltaminen, purjehdus, Itämeren suojelu, julkaisut sekä kaiken takana oleva bisnes eli kuljetukset. Kaiken kukkuraksi hänellä on keräilijän intohimo. Kokoelmien solmukohdaksi hän on perustanut oman museon. Se sijaitsee hänen työmaallaan Nurmisen Huolintatalossa Pasilassa. Siellä voi tutustua erikoisuuksiin ja keräilykalleuksiin suomalaisten merimaalareiden teosten katveessa. Se on myös työntekijöiden kokoontumispaikka.
Juha Nurmisesta kirjan kirjoittanut Kai Ekholm sanoo, että parasta Juha Nurmisen ja hänen työntekijöidensä ympärillä oleva asia on innostus. Työläätkin hankkeet on mukava toteuttaa, kun saa tehdä niitä innostuneessa ilmapiirissä omaa maailmankatsomustaan toteuttaen.
