Juhani Karila on paimentanut otuslaumansa, hiidet, vampyyrit ja muut menninkäiset Lapin letoilta Helsingin keskustaa piristämään uudessa satiirisessa romaanissaan Terapeuttini on ihmissusi.
Vyötärönkorkuinen karvainen otus ilmestyi keittiön oviaukkoon. Jonkinlainen majavan ja marsun risteytys. Yllään musta frakki ilman aluspaitaa, kaulassa rusetti. Housuja sillä ei ollut lainkaan.
Juhani Karila toi komealla molskahduksella Lapin mystiikan suomalaiseen nykykirjallisuuteen edellisellä romaanillaan Pienen hauen pyydystys (Siltala). Se voitti Kalevi Jäntin säätiön palkinnon ja kirjan käännösoikeudet on myyty jo parillekymmenelle kielialueelle. http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2020/01/juhani-karila-pienen-hauen-pyydystys.html
Karilan uudessa moniaalle kurottelevassa teoksessa Terapeuttini on ihmissusi (Siltala) painiskellaan ihmissuhdeongelmien ja mielenterveyden haasteiden kimpussa. Pöytätennistä pelataan vimmatusti ja Helsinkiä puhdistetaan raaoin ottein vierasperäisestä faunasta.
Kirjan päähenkilön Even kumppani Salla on saanut tarpeekseen yhteiselosta. Painu helvettiin hän vastaa Even anelevaan tekstariin. Karila kuvaa surkuhupaisan tunnistettavasti, millaisia hullutuksia onneton rakkaus meillä teettää.
Eikä tässä vielä kaikki. Even mieltä varjostaa vanha lapsuudesta kumpuava trauma, kadonneen äidin mysteeri, jota hän ei uskalla nostaa päivänvaloon alitajuntansa syövereistä. Tunneköyhästä, töihinsä uppoavasta isästä ei ole lohduttajaksi. Ollaan ilmiselvästi terapian tarpeessa.
Omaperäinen, tyylikkäästi pukeutunut terapeutti, ihmissusi löytyy Kruununhaan korkean jugend-talon uumenista. Otuksen keltaiset silmät hohtavat pistävinä kuin kekäleet, aivan kuin ne näkisivät Even sisimpään, jossa kaikkein kipeimmät ja torjutuimmat muistot piileskelevät. ”Sinun persoonallisuutesi on aivan hajallaan”, ihmissusi analysoi.
Terapeutin palvelijana puuhastelee tunnollinen, marsua muistuttava Onesimus, josta on jo ollut puhetta. Ruokatarpeet jyrsijä noutaa Stockan Herkusta, taitava kokki ja herkkusuu kun on.
Samanmoisia peijoonia parveili jo Pienen hauen pyydystyksessä. Lapin murre toi palkittuun maagiseen jännityskertomukseen oman arominsa. Helsinkiläisiltä ei tätä maustetta valitettavasti löydy, mutta Karilan kieli polveilee silti pääkaupungissakin letkeänä ja ilmeikkäänä.
Kun Even elämässä kaikki tuntuu tökkivän, pingis tulee avuksi. Pallorallin tuoksinassa ikävät asiat unohtuvat. Avarin spinni oli epävarmempi kuin tavallisesti, mutta hän säntäsi ahneesti palloihin ja blokkasi jopa yhden Rinkon iskun rystyltä.
Tunnustan, että tämä kuulostaa minusta suurimmaksi osaksi heprealta. Tällä kertaa avuksi tulee Karila, joka paljastaa, että pöytätennis koostuu harhautuksista, kyseessä on suorastaan petoksista rakentuva pyramidihuijaus! Onneksi oranssinhehkuinen oranki Johannes heilauttaa itsensä kattopalkeista pelaajien keskelle ja ilmoittaa pelin tällä erää päättyneeksi.
Panokset kovenevat, kun toimistossa, jossa Eve näytösluonteisesti työskentelee, aletaan puuhata Helsinkiin haarakonttoria kansainväliselle firmalle, joka kaupustelee luovaa energiaa säteilevää superpuuta Logia. Kumpi, Ateneum vai Vanha ylioppilastalo, sopisi sen käärmeenpesäksi paremmin?
Näihin jargonia jauhaviin toimistotyyppeihin verrattuna monenmoiset elikot alkavat vaikuttaa ihan järkeviltä. Karilan piruilu nykyisen elämänmenon ylilyönneille saa minulta hyväksyviä nyökkäyksiä.
