Teksti ja kuvat Anni Kotkamaa
Tukholmassa Djurgårdenilla sijaitseva Vasa-museo on Ruotsin suosituimpia matkailunähtävyyksiä. Onkin hyvä, että hylyn ympärille rakennettu museorakennus on melko tilava, koska siellä on paljon nähtävää ja runsaasti kävijöitä. Merimuseolla on tarjolla nähtävää laidasta laitaan, joten kävijöissä on turisteja, perheitä, koululaisryhmiä, historianharrastajia ja muuten vain paikallisia vapaa-ajan viettäjiä. Laiva oli esillä kaikessa loistossaan, koristeellisena ja värikkäänä. Tietysti moni tiesi vanhan hylyn lahoamisongelmista, mutta ongelma näkyi vain tilan hämärässä valaistuksessa, koska laivaa on suojeltava kirkkaan valon tuhovoimalta. Opasteet ja videot laivan ja sen haaksirikon historiasta ovat niin hyviä, että kierroksen voi tehdä hyvin ilman opastusta. Myös interaktiivista toimintaa on halukkaille.
Kölistä mastohuippuun mitattuna 52 metrinen ja 69 metriä pitkä sotalaiva hämmästyttää runsaalla koristelullaan. Taidokkaasta puusepäntyöstä ja monista puuveistoksia näki, että alus oli rakennettu edustuslaivaksi, kuninkaan kunniaksi ja Ruotsin Itämeren herruuden symboliksi. Koreutta ihastellessa tuli näin jälkikäteen mieleen, että olisiko laivantekijöiden kannattanut satsata laivan vakauden suunnitteluun ylvästä kauneutta enemmän. Historiikki kertookin, että moni rakentaja oli jo telakalla sanonut, että tämä laiva ei tule pysymään pinnalla. Heitä ei kukaan kuitenkaan kuunnellut, koska viimeisen sanan laivasta sanoi kuningas Kustaa II Adolf eikä hänen insinööritaitojaan sopinut epäillä eikä hänen arvovaltaansa kyseenalaistettu. Kuninkaan kunniaksi laivan kylkiin oli sijoitettu kanuunoja peräti kahteen päällekkäiseen kerrokseen. Laivan lipuessa merelle tykit olikin vedetty paraatiasentoon ja 64 tykistä ammuttiin kunnialaukauksia. Se näytti mahtavalta, mutta oli kohtalokas aluksen vakauden kannalta.
Kun alus sitten upposi elokuussa 1628 suuren ihmisjoukon edessä, kaikki olivat hämmästyneitä, paitsi laivan rakentajat, jotka saattoivat huokaista olleensa oikeassa. Laivassa olleista 150 hengestä vain 30 hukkui, koska haaveri sattui lähellä rantaa.
Kesti 333 vuotta ennen kuin se nostettiin jälleen pinnalle vuonna 1961. Nähtävää ja kiinnostavaa museossa on tarjolla kaikille, erityisesti historian harrastajille museo on aarreaitta. Museosta saa runsaasti tutkittua tietoa ja pätevää ajankuvaa vuosisatojen takaisesta elämästä. Vaikka kaikkea on paljon, ei museo ole mikään huvipuisto, vaan siellä voi myös oppia asioita. Laivan säilyttäminen tuleville polville haastava tavoite, johon satsataan suuret resurssit.
Matkakohteena voin vain suositella Vasa-museota, koska sinne on helppo mennä ja usein käynti ylittää kävijän odotukset. Aikaa kannattaa varata ainakin reilu iltapäivä. Sinne pääsee bussilla ja autolla, mutta hienon sään sattuessa museolle voi kävellä ja katsella Tukholman kauneimpia merimaisemia.
