JP Koskinen on sijoittanut uusimman dekkarinsa Ruoveden paholainen kotoisiin maisemiin ja runsaan vuosisadan taakse, vuoteen 1895. Taiteilija Akseli Gallén-Kallela oli saapunut Suomeen juhlituilta ja moneen kertaan palkituilta vuosiltaan Berliinistä, Lontoosta ja Pariisista. Hän halusi toteuttaa unelmansa erämaa-ateljeesta keskelle metsää Ruovedellä. Ateljeerakennuksen piti olla muuttovalmis ennen talventuloa, mutta kuten rakentamisessa usein käy, kaikki oli syyskylmillä vielä levällään.
- Olen tutkinut jo pitkään Akseli Gallén-Kallelan taidetta ja elämää ja hankkinut siitä tietoa. Kun Ruovesi sai sitten oman kirjakaupan, kirjakustantamon ja kulttuurikeskuksen, heräsi ajatus sijoittaa seuraava kirjani tapahtumat sinne. Ja mikä parasta voisin ottaa romaanihenkilöksi seudun oman taiteilijan itsensä Akseli Gallén-Kallelan, josta tiesin paljon jo ennestään. Ehdin käydä myös taiteilijan erämaa-ateljeessa, ennen kuin se suljettiin yleisöltä. Aihe lähti muhimaan ja tuttuun ympäristöön oli hyvä sijoittaa murha, olihan kyseessä rikosromaani, kirjailija kertoo.
Kerrotaan miten 1895 Ruovedellä oltiin innostuneita, kun paikkakunnalle tuli oikein maailmanmainetta niittänyt taidemaalari Akseli Gallén-Kallela. Ihan kaikki eivät kuitenkaan pitäneet hänen oudoista maalauksissaan. Eräät myös epäilivät miehen hurskautta, kun hän ei tuntunut piittaavan Jumalan sanasta. Liekö jopa pakana!
Akseli Gallén-Kallela kulki kylillä turkki päällä, helmat maata laahaten. Huomiota riitti myös hänelle oppiin tulleelle ystävälle Hugo Simbergille, joka kulkiessaan piirsi muistilappusille laihoja pirunkuvia. Metsä on tarinassa niin vahvasti läsnä, että se on oikeastaan yksi romaanihenkilö. Metsän keskellä Akseli joskus miettii, että onko hän todella elänyt suurena taiteilijana maailman metropoleissa, nauravaisten naisten kalaaseissa vai oliko se unta. Oliko vain metsä totta.
Koska Ruoveden paholainen on dekkari siinä täytyy olla murha, jopa toinenkin. Seudun muhevan luonnon helmasta löytyy kuin löytyykin väkivalloin henkensä menettänyt vainaja, käsistään sidottu mies, jonka ympärillä jo raatikärpäset pätisivät. Hän on mies, jonka pitäisi jo olla työntouhussa ja muurata ateljeen uuneja ja tulisijoja. Siinä nyt kuitenkin makaa hengettömänä rakennuksen muurari Mustalampi. Koko rakennustyömaata näyttää vaivaavan kirous ja Akseli alkaa epäillä, että hän on suututtanut metsän henget rakennustyöllään. Niinpä maalaamisesta ei enää tule mitään ja kisälliksi saapunutSimberg joutuukin auttamaan mestariaan murhaajan jahdissa. Oli tutkittava, onko kyse paholaisen kätyristä vai paholaisesta itsestään? Entä jos murhaaja on itse piru, jota Mary-rouva yrittää karkottaa soittamalla epävireistä flyygeliä?
Metsässä on metsän henki, puita, eläimiä, kasveja, tuoksuja, mutta oliko puiden takana paholainen? Se mietityttää, ainakin kunnes murhaaja saataisiin satimeen. Muurarin murhaajalle on luvassa taatusti piletti Siperiaan tai Tuonelaan. Entä jos murhan takana olisikin joku salaseura?
Talvi on tulossa Ruovedelle, mutta asumiseen tarkoitettu rakennus valmistuu hitaasti, ja mistä saataisiin uusi muurari? Nyt olisi myös tärkeää saada pärekatto sateelta suojaksi. Hugo-herra ja Akseli-herra tuskailevat jo hermostuneesti ja Ida-piika yrittää rauhoitella tilannetta vimmatulla touhaamisella, koska ruokatavaroiden hankkiminen tuottaa vaikeuksia. Ihmiset eivät helposti myyneet varastojaan, koska nälkävuodet olivat jättäneet heidät varovaisiksi.
Samaan aikaan kirkkoherra yrittää kitkeä seutukunnista pakanuutta ja nimismies hulluutta, mutta taikausko ja salaseurat elävät sitkeässä vanhalta muistolta. Metsänhenget, pirut, maahiset, enteet, hallat, ja kuolema hiipivät myös taiteilijoiden Akselin ja Hugon töihin. Kenties metsä tartuttaa asukkaisiin pedon verta.
Metsän lempeä henki oli kuitenkin se paikka missä taiteilija sai työrauhan. Taide lähtee kodin lämmöstä ja rakkaudesta. Mitä hyötyä on hienoista kuvista, jos sielu on ontto ja sydän pelkkää mustaa kiveä, Akseli tuumii.
- Ruoveden paholainen on tarina, johon olen punonut historiaa, taidehistoriaa, rikosta ja aikakauden todellisia tapahtumia. Todellisuus ja mielikuvitus elävät tapahtumissa rinta rinnan. Kaikesta tapahtuneesta ei löydy tarkkoja dokumentteja, mutta Hugo Simberg on käynyt tuolloin Gallén-Kallelalta oppia saamassa. Faktan ja fiktion sekoittaminen ajankuvaan tuntuu kirjailijasta kiehtovalta työtavalta.
Arvoituksen ratkaisuun tarvitaan kylän omaa väkeä, nimismies Johan Seikun lisäksi Kustaa Wilenius sekä Galléneilla piikova Ida Matintytär. Wilenius oli tolloin jo perustanut Kustaa Wileniuksen Kirjanmyynti- ja sitomotoimiston. Sama kauppa toimii edelleen nimellä Vinha, joksi Wilenius suomensi nimensä. Tänään vireän kirjakauppa Vinhan omistaa Pasi Vainio.
Akseli Gallén-Kallelan elämä jatkui useilla matkoilla Euroopassa, vietti jonkin aikaa Afrikassa ja vuodet 1923-1926 hän asui Yhdysvalloissa. Matkoiltaan hän palasi aina kuitenkin Ruovedelle.
JP Koskinen on monipuolinen kirjailija, jonka ideasta uusi Ruovesi noir -sarja sai alkunsa. Hänen laaja-alainen tuotantonsa sisältää romaaneja, tietokirjoja, lastenkirjoja ja novelleja. Koskinen sai huhtikuussa 2026 Suomen Kirjailijaliiton kunniajäsenyyden osoituksena ansiokkaasta työstä kirjailijakunnan ja Kirjailijaliiton hyväksi. JP Koskinen oli Finlandia-ehdokkaana 2013. Ruovesi noir -sarjan kustantaaVinhan kustantamo.
