Satu Vasantolan uusin kirja Kun isä osti Merenkurkun kiertää ympäri Suomea sekopäisen isän perässä. Kirja kertoo Erikistä, isästä, jonka mielenterveys horjuu, häntä vaivaa suuruudenhulluus tai vain hulluus. Hurjassa tarinassa on paljon tunnistettavaa ja totta kaikille, joiden lähellä tuntuu diagnoosi nimeltään kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö.
Kun isä osti Merenkurkun, kertoo tyttärestä, jonka perheen myrskyisä elämä kokee niin menestykset ja menetykset. Se kokee suuren lottovoiton ja lopulta syöksylaskun. Ja laman kurimuksen.
Niin, lottovoitto! ”Moni asia muuttui, kun rahaa ei tarvinnut enää laskea. Jääkaappiin ilmestyi kokolihaa, Mallorca, Rhodos, juustotarjotin… ja perheessä isä, joka pelasi raveissa isoilla seteleillä”. Perheelle siitä seurasi lääkitys ja miten saa lääkäriin isän, jolla on vauhti päällä.
Moni asia muuttui, kun rahaa ei tarvinnut enää laskea.
Euforisilla hetkillä Erik perusti firmoja, pani vanhoja konkurssipesiä uuteen nousuun ja taas uusia firmoja pystyyn. Rajaa ei ollut. Isän terveyden ja sairauden kuva oli, kun yöunet lyhenivät, tanssijalka vipatti ja pelaaminen houkutti. Isän tanssikengät ja silkkikravatti olivat huonoja merkkejä. Mania sai hänet kiroilemaan vinkeästi. ”Ja kaikki ne pirut, jotka Erikin mielessä risteilevät”.
Elämä oli ensin ihanaa, mutta sitten äiti jäi rattijuopon auton alle ja kuoli heti. Kun aikuinen mies sekoaa, se voi tulla kalliiksi. Pelaamalla, tarjoamalla ravintolassa kierroksia ja uusien bisnesten käynnistämällä voi polttaa paljon rahaa ja nopeasti. Silloin ympärillä pörrää onnenonkijoita, hyväksikäyttäjiä ja varkaita.
Mitä tehdä karkailevalle mielenterveyspotilaalle, jonka olisi saatava hoitoa? Poliisi ei lähetä hoitoon, jos lääkäriltä ei ole lähetettä ja lääkäri ei tee lähetettä ilman poliisia. Siis hoitopaikka ei aukea, ei varsinkaan, kun potilas tiedetään karkailevan sorttiseksi.
Tällaisen perheen saa lopullisesti sekaisin lama, jossa pankinjohtajat ohjasivat suurin lupauksin asiakkaitaan riskinottoon, suureellisiin valuuttalainoihin. Kukaan ei kantanut vastuut, jos perheiltä meni koti alta.
Kaikkien mielenterveys ei sitä kestänyt. Sairauteen kuuluu halu ottaa velkaa ja leveillä rahoilla. ”Siksi köyhyys ja hulluus kuuluvat yhteen. Olivat kumpikin kiusallisia puheenaiheita.”
Kurjasta lapsuudesta on muistoja vähän, onnellisesta lapsuudesta olisi enemmän. Mummola Pohjanmaalla oli onnellinen paikka, yksi harvoista. Mummolassa otetuissa kuvissa on naurua, myöhemmin kotona ei.
Oli vain pakenemiset, bisnes, valuuttakauppa, kostofantasiat, pakkohoidot, uhkapelit, mania, lääkkeet ja Kellokoski. Isä opetti tyttärelleen kaksi asiaa: sinä et ole mitään ja pankit ovat katalia. Rikkinäisen lapsuuden jatkoksi oli rakennettava ehyt aikuisuus. Tyttären oli valittava, mikä on suurin huoli: Mistä rahat isän velkoihin? Paraneeko isä koskaan? Löytyykö kadonnut isä? Mistä ruokarahat? Häpeä? Ei, suurin huoli oli, onko isän sairaus periytyvää laatua.
Mihin tämä Erik-isän säntäilevä elämä voi päätyä. Merenkurkun rannalle tietty, sinne missä maa kohosi monta milliä vuodessa.
Moni tietääkin, että kirjailija Satu Vasantola myös Helsingin Sanomien toimittaja.