Teksti ja kuvat Hannele Salminen
Kun astun Juha Vanosen Sail to the Moon -näytteyyn Forum Boxissa, aivoni ja silmäni eivät edes yritä ymmärtää mitä teokset ”esittävät”. Vähäeleiset, minimalistiset maalaukset ovat häpeämättömästi vain omia itseään. Ne tuovat mieleen kuuluisan amerikkalaisen Cy Twomblyn jäljittelemättömät teokset.
Vanosen teosten äärellä nauttii, kun vain heittäytyy niiden oman logiikan kuljetettavaksi ja uppoutuu vaimeiden värisävyjen hehkuun. Näyttely on avoinna 8.12. saakka. https://forumbox.fi/
(Artikkelikuvassa Juha Vanonen ja Second, oikealla Sail to the Moon.)
Taidematkani jatkui Mari Paikkarin Minun luontoni -näyttelyyn Galleria G12:een. Keramiikkateosten taidokkuus häikäisi. Miten poltetusta savesta ja lasitteesta saa aikaan näin moni-ilmeisiä teoksia? ”Minun on kuunneltava posliinia. Työskentelyni on vuoropuhelua materiaalin kanssa”, taiteilija paljasti.
Lasitus on kuin maalausta, jota voi lisätä, pyyhkiä pois ja polttaa uudelleen. Joskus virheetkin opettavat näkemään uudella tavalla. Paikkarin teokset ylittävät keramiikan, kuvanveiston ja maalauksen häilyvän rajaviivan. Ei taide niistä piittaa, kun saa työskennellä hyvän kumppanin kanssa. Vanosen kuumatka ja Paikkarin keramiikkateokset – niin erilaisia kuin ne ovatkin – ovat tästä hyvä esimerkki. Minun luontoni on avoinna 3.12. saakka. https://www.galleria12.fi/.
(Vasemmalla Mari Paikkari ja Metsän peitto.)
