Vesiverho kaappasi minut ja näyttelyvastaava Anja Lehtovuoren sisuksiinsa, taustalla Tänään joku sai siivet.
Kuulen veden solinaa astuessani sisään … niin minne? Luulin tulleeni Galleria Katariinaan, mutta kuvanveistäjä ja tilataiteilija Johanna Ilvessalo on muuntanut paikan lähes tunnistamattomaksi immersiivisillä installaatioillaan näyttelyssä Tänään joku sai siivet. Siinä hän tarkastelee teoksillaan miten tehdä näkyväksi sitä, mitä emme voi nähdä?
Näyttelyssä kulkiessaan katsoja herättää teokset eloon. Ne muuntuvat liikkeen mukana, imevät kulkijan ja samalla hänen ajatuksensa ja mielikuvansa sisäänsä, osaksi itseään. Näin käy kun tutkin laskostetulle alumiinille painetun siivekkään hahmon kuvaa näyttelyn nimikkoteoksessa. Kävellessäni kuva katoaa ja näen itseni alumiinipeilissä, kunnes tummat verhot sulkeutuvat. Maagista.
Oppi istumaan ilmassa -teoksen pronssituoli ja saappaat kertovat jonkun olleen paikalla. Teoksen yllä leijailee valorengas, joka liikkuu tarkastelukulman mukana. Gallerian peräseinä on peitetty hohtavalla metallilla, jonka edessä katosta laskeutuvasta Vesiverhosta soliseva vesi tuntuu jatkavan matkaa lattian läpi loputtomiin syvyyksiin. Pronssisaappaat kertovat jälleen kulkijasta, joka pysähtyi katsoman ihmettä.
Ilvessalo on onnistunut valolla, vedellä ja heijastuksilla tekemään näkyväksi sitä, mitä emme voi nähdä, todellisuuden ja kuvitellun väliin jäävää tilaa. Vaikuttava näyttely on koettava itse, herätettävä se eloon omalla läsnäololla ja mielikuvilla. Osaksi solisevaa näyttelyä pääsee 27.9. saakka Galleria Katariinassa. https://helsingintaiteilijaseura.fi/nayttelytoiminta/galleria-katariina
Kuva katoaa, näet itsesi
