Liisa Stjernberg ojentaa kukat Sirpa Kähköselle ja Pekka Hakoselle.
Teksti ja kuvat Hilkka Kotkamaa
Lauttasaaren Musiikkijuhlien, Larufestin, ohjelmaan kuuluu konserttien lisäksi myös musiikkiin liittyviä keskusteluja. Perjantaina oli vuorissa kahden kirjailijan tapaaminen, jossa Finlandia-palkittu Sirpa Kähkönen sekä musiikkiaiheisten tietokirjojen ja muusikkojen elämäkertoja kirjoittava Pekka Hako puhuivat kirjoittamisesta, kirjoittamisen ehdoista ja musiikista. Heitä haastatteli Seppo Kimanen keskuskirjasto Oodissa.
Sirpa Kähkönen
- Itsetuntemus lisääntyy kirjoittamalla, mutta tärkeämpää on ihmisen kohtalon tutkiminen. Se on kirjoittamisen perimmäinen tarkoitus. On kiinnostavaa tietää kuinka ihminen sopeutuu oman elämän ja yhteiskunnan suuriin murroksiin.
- Romaani kirjoittaminen koostuu kurinalaisesta työstä. Noudatan vaistojani ja suunnitelmaa. Esimerkiksi kuuntelen Šostakovitšia, kun kirjoitan Stalinin vainoista. Intuitiivinen rytmi ohjaa tarinaa kirjassa ja musiikissa. Laitan kodin lattialle suuren paperin, johon piirrän tarinan. Kirjoitusprosessi etenee kuin vanha viulu, joka nousee kypsänä loppua kohti. Joku muu ottaa vallan kuin kirjailija.
- Halusin näyttää eroamalla äänikirjoja levittävästä Storytelista osoittaakseni, että kirjallisuudella on väliä. Olen saanut kahteen suuntaan vetävän kasvatuksen, jossa kasvattajat 1900-luvun alussa. Siinä kristilliset arvot risteytyvät sosialismin arvojen kanssa. Se tarkoittaa että minun velvollisuuteni on ajaa muidenkin asiaa, ei vai omaa etua.
Pekka Hako
- Kirjoittamisella täytyy olla sanoma yhteisölle ja yksilölle. Vaikka kirjoittaa aivan toisesta henkilöstä elämäkertaa, oma näkemys tulee siihen tiedostamattomasti mukaan. Tutkimuksessa on sama tarina kuin yleistajuisessa tekstissä, mutta näkökulma ja kieli ovat eri.
- Teen muistiinpanoja vanhanaikaisella tavalla. Istun muistikirja taskussa kahvilassa ja merkitsen asioita satunnaisesti vihkoon. Kotona panen tekstin sitten järjestykseen. Materiaali määrää kirjan paksuuden, joskus parisataa sivuinen kirja lipsahtaa yli neljän sadan.
- Freelancerina ovat tulot epävarmat, mutta siinä on vapautta. Työssä 80 prosenttia on mieleistä työtä, 20 pakkopullaa. Uskon että palkkatyössä pakkopullaa on paljon enemmän.
Sekä Sirpa Kähkösen, että Pekka Hakon mielestä Suomessa on oltava omaa kulttuuria, kieltä ja kirjallisuutta.
Yhteiskunnan tuki on tärkeää koska Suomi on niin pieni kielialue.
Keskustelu laajeni myös tietokirjoihin, jossa on oltava kansantajuisia tarinoita, ei sanoilla keikarointia. Tieteen popularisointi tärkeää, eikä tutkittu tieto saa jäädä vain tiedeyhteisön omaisuudeksi. Toki englanninkieliset tutkimukset ovat tarpeellisia, mutta eritoten humanistiset tutkimukset pitää saada suomeksi. Ja tieteen termit on voitava kääntää myös suomeksi. Tutkijat eivät aina arvosta tieteen ja tutkimuksen popularisointia, joten jotkut eivät pidä ansiona kirjoittaa tutkimuksiaan suomeksi. Se on suunta, johon on saatava korjaus, keskustelijat totesivat.
