Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa
Poliisin työ vaatii kovaa ammattitaitoa ja henkilökohtaista kestävyyttä ainakin siellä missä rikokset ovat vakavimpia. Mutta poliisitkin ovat vain ihmisiä. Heidänkin mielenterveys voi horjua jos vaatimukset ovat kohtuuttomat. Tätä pohtii rikospoliisi Jessica Niemi kirjailija Max Seekin uusimmassa dekkarissa Loukko. Kirjassa kerrotaan poliisista, jolla mielenterveys on koetuksella. Hänelle poliisinelämässä saattaa olla hetkiä, jolloin ”tunne alkaa ruokkia harhoja, kuljettaa häntä yhä syvemmälle toiselle puolelle, jossa todellisuus vähitellen vääristyi”.
Kun maa polttaa jalkojen alla, lähtee Jessica selvittämään päätään mahdollisimman kauas, irti työn hermopaineesta. Hänestä lääkkeeksi sopii matka syrjäiselle saarelle Ahvenanmaalle. Siellä sijaitsee viehättävä lepoa matkailijoille tarjoava majatalo. Osoittautuu, että lähistöllä on rapistuva autiotalo, joka on ollut 40-luvulla sotalasten orpokoti. Sieltä kumpuavat saaren synkät salaisuudet. Vaikka Jessica on lomalla, hän ei voi sulkea silmiä siltä että saarella tapahtuu jotain helvetin outoa. Sinitakkisen pikkutytön tragedia, ei jätä saarta rauhaan. Mystistä tarinaa käytetään myös turismin vetonaulana.
Loukossa Max Seek on saanut selvästi virikkeitä eräästä tutusta Agatha-rouvan kirjasta, jossa ollaan saarella, suljetussa tilassa eikä kukaan tiedä mihin voi luottaa, kuka suojelee, kuka kuolee ja kuka on murhaaja. Kaikkihan tietävät ketä saarella on. Tässäkin tarinassa on mukana meri ja pilvet, kumpikin tummanpuhuvina ja pelottavina. Menossa on Seekin tapaan kauhutarinan elementtejä, jännittäviä, kiehtovasti irti todellisuudesta. Tapahtumat kyllä sijoittuvat viehättävään merelliseen saaristomaisemaan, joka ei lopultakaan ole kaunis eikä idyllinen. Max Seek on trilleristi, jonka kirjoja on käännetty yli 40 kielelle. Tänä vuonna Max Seek voitti pohjoismaisen rikos- ja jännityskirjallisuuden Lasiavain-palkinnon. Palkinto osui suomalaiselle jännityskirjailijalle vasta toinen kerran. Ensimmäisen kerran sen sai Matti Rönkä 2007.
Kuten sanonta kuuluu, kaiken takana on nainen. Max Seekin kirjallisuusuran takana on asiantuntijoista rautaisin Outi Mäkinen.
