Teksti ja kuvat Hilkka Kotkamaa
Kun Lukas Stasevskij soittaa selloa Ukrainan sodan raunioissa, nostavat sävelet kyyneleet silmiin. Mitä jos takoisimme tankit selloiksi? Mitä ukrainalaisille oikein tapahtuu juuri nyt? Siihen voi sukeltaa lukemalla Pirjo Hounin tuore kirja Sodan sellisti – Lukas Stasevskij ukrainalaisilla juurillaan.
Kun Lukas Stasevskij saapuu Kiovaan syksyä 2021opiskelemaan elokuvaohjaajaksi, sodan syttymiseen ei uskottu. Ainakaan Kiova ei ole vaarassa, korkeintaan Harkova, Venäjän rajan tuntumassa, eihän.
Lukas mietti pystyisinkö vastarintaan Ukrainan sodan syttyessä? Luulisi, että epätoivo iskisi ihmisiin koko voimallaan, mutta he toden tullen olivatkin valmiita taistelemaan niillä keinoilla joita heillä oli, vaikka valmistamalla Molotovin coctaileja pulloista. Lukas ei tarttunut aseeseen, vaikka sitäkin harkitsi, vaan kameraan. Hänen oli dokumentoitava tapahtumia näyttääkseen etteivät ukrainalaiset ole mikään alistunut lammaskatras.
Lukas Stasevskij on Tampereella kasvanut suomalainen, jonka juuret ovat Ukrainassa. Taiteilija Andrji Stasevskij muutti Suomeen perheensä kanssa 90-luvun alussa. Kolmelle lapselleen isä hehkutti synnyinmaataan paratiisina. 10-vuotiaana tehty Lukasin ensivisiitti Ukrainaan paljasti, että maa olikin Euroopan köyhimpiä ja 90-luku maan kurjuuden aikaa Neuvostoliiton kaaduttua.
Myös isoäiti Iryna muutti Ukrainasta Suomeen, opetteli suomen kielen, ja puhui perheen isän lapsenlapsilleen opettamaa ukrainan kieltä. Hän kuoli pari kuukautta Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Hyökkäyksestä ei isoäidille enää kerrottu, hän sai pitää muistot kauniista Kiovasta. Siinä eivät venäläiset tappaneet tai pommittaneet kaupunkia, kuten jo todellisuudessa tapahtui hänen siellä opiskelevan pojanpoikansa silmien edessä.
Kun muut tamperelaispojat pelasivat lätkää ja tietokonepelejä, oli Lukasin harjoiteltava kotonaan sellonsoittoa ja opiskeltava ukrainaa. Ei ihan helppo juttu pojalle jolla oli vielä kummallinen nimi.
Erikoisen taustansa takia Lukas on heittäytynyt elämässään asioihin, jotka eivät liity vain sellonsoittoon. Hän on viettänyt aikoja norjalaisessa munkkiluostarissa ja soittanut amerikkalaisilla luksusristeilijöillä, joiden reitit kulkivat Karibian, Australian, Alaskan ja Välimeren vesillä. Freelancermuusikkous päättyi pandemiaan, joka lopetti niin risteilyt kuin konsertitkin. Työt vähenivät myös veljellä, pianisti-toimittaja Justas Stasevskijlla ja kapellimestarisisko Dalia Staveskalla.
Sitten Lukasilla vuorossa olivat pitkään unelmoidut elokuvaopinnot Kiovassa. Ne tuskin pääsivät alkuun, kun 24.2.22. alkoivat pommit paukkua. Kiova, Odessa ja Mariupolia saivat epäuskoisena kokea joka suunnasta tulevat hyökkäykset. Aloitteleva elokuvaaja tajusi aiheen olevan nenän edessä. Syntyi juttuja mm. Ylessä esitettyyn dokumenttiin Sodan kylmät kasvot. Siinä hän soitti suomalaisen tilaajan pyynnöstä myös selloa raunioiden keskellä. Ukrainassa nousi ”talvisodan henki”, Kiovan yhteishenki, halu puolustaa yhdessä omaa maata. Viimeistään raaka verilöylyn laajuus Butsassa 3.4. 2022 nosti kiukun ja taistelutahdon. Silloin ukrainalaiset totesivat ansaitsevansa vapautensa, enää ei uskottu neuvotteluihin. Ruumiit kaupungin katujen varsilla ja kaiken rakennetun tuho olivat käännekohta myös Lukasille. Hän lähti kiertämään kameransa ja sellonsa kanssa ympäri maata. Kansainvälisten filmiryhmien myötä sellonsoittajasta levisi kuvia ympäri maailmaa.
Sitten Lukasilla vuorossa olivat pitkään unelmoidut elokuvaopinnot Kiovassa. Ne tuskin pääsivät alkuun, kun 24.2.22. alkoivat pommit paukkua. Kiova, Odessa ja Mariupolia saivat epäuskoisena kokea joka suunnasta tulevat hyökkäykset. Aloitteleva elokuvaaja tajusi aiheen olevan nenän edessä. Syntyi juttuja mm. Ylessä esitettyyn dokumenttiin Sodan kylmät kasvot. Siinä hän soitti suomalaisen tilaajan pyynnöstä myös selloa raunioiden keskellä. Ukrainassa nousi ”talvisodan henki”, Kiovan yhteishenki, halu puolustaa yhdessä omaa maata. Viimeistään raaka verilöylyn laajuus Butsassa 3.4. 2022 nosti kiukun ja taistelutahdon. Silloin ukrainalaiset totesivat ansaitsevansa vapautensa, enää ei uskottu neuvotteluihin. Ruumiit kaupungin katujen varsilla ja kaiken rakennetun tuho olivat käännekohta myös Lukasille. Hän lähti kiertämään kameransa ja sellonsa kanssa ympäri maata. Kansainvälisten filmiryhmien myötä sellonsoittajasta levisi kuvia ympäri maailmaa.
Hersonin kaupunki oli juuri vapautunut kahdeksan kuukauden venäläismiehityksestä. Kaupunki oli raunioina, televisiotorni räjäytetty ja ruumiita pitkin poikin. Kansa juhli kuitenkin vapautta tanssien kaduilla, vaikka pakoon luikkineet venäläiset terrorisoivat etäämpää häiriten kaupunkia kranaatinheittimin, tykistöllä ja raketeilla. Rikkaat olivat lähteneet pakoon, köyhät ja humanitääriset auttajat jääneet kaupunkiin. Läheisen Kahovkan suuren padon särkyminen aiheuttama tulva viimeisteli surkeuden.
Kierrettyään ympäri Ukrainaa, Lukas löysi yhtenäisen kansan. Hän tajusi, että riitaisa kansa, jolla on ollut riitainen historia, onkin yhtäkkiä halukas puhaltamaan yhteen hiileen. Yhtenäisyyden herätti ukrainalaisten vapaudenkaipuu, Lukas toteaa. Samalla on käynnissä kulttuuritaistelu, taistelu Ukrainan kielen puolesta. Kelpaako ukrainan kieli teatteriin, kirjallisuuteen, elokuvaan, televisioon, vaikka venäjää on tolkutettu näihin sopivampana.
Lukas Stasevskijllä on selkeä visio Ukrainasta. Maa haluaa voittaa sodan, vapauden, itsenäisyyden, puhua omaa kieltä ja olla aidosti eurooppalainen. Ukraina halusi olla maa, josta voi olla ylpeä ja päästä eroon Venäjän kahleista, neuvostoliittolaisesta menneisyydestä, uhrin asemasta. Ukrainalaiset haluavat ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä yhtenäisenä kansana, eheyttää rikkinäisen menneisyytensä.
Lukas muistuttaa, että myös Venäjä huomasi, miten Ukraina oli irtaantumassa omille teilleen ja siksi he hyökkäsivät, päättivät tuhota maan ja sen kehityksen. Tästä ukrainalaiset taistelevat nyt henkensä kaupalla ja kohtaloaan uhmaten.
Odotan Lukasin omaa elokuvaa, joka on vielä leikkauspöydällä ”My Ukrainian Rapsody”. On nautinto lukea Lukasin jännittävää ja avoimesti kerrottua tarinaa. Ja kirjailija Pirjo Houni, kiitos kun panit kirjoitustyöhösi ammattitaitosi lisäksi myös sydämesi!
Pirjo Houni: Sodan sellisti – Lukas Stasevskij ukrainalaisilla juurillaan. Tammi 2024. 240 s.
