Nyt on Maailma kylässä-festivaalit (16-17.5) pidetty, tällä kertaa hieman typistetyssä muodossa. Maailman ruokatarjoilut puuttuivat. Myös Narinkkatori paikkana oli kovin pieni, verrattuna edellisten vuosien Kaisaniemen puistoon ja Suvilahteen. Festivaalien kantavat voimat, omat maahanmuuttajiamme ja heidän suomalaiset ystävänsä, joutuvat toimimaan yhä leikatummin resurssein. Toki monia hienoja musiikkiesityksiä nähtiin funkista reggaeen, kazastanilaisesta musiikista afropoppiin.
Niukkuus ei näkynyt myöskään viereisellä lastenalueella Lilla Luckanissa, jossa meno oli niin hurjaa että pienimmille piti laittaa korvatulpat.
Me Elsan,4, kanssa vietimme rattoisan lauantain nauttien musiikista, tanssista ja räväköistä bileistä, joista vastasi Vamos a bilar! Lattaritanssijat El Salvadorista, Chilestä ja Equadorista. Esityksen tuotti järjestö Askelten palo.
Sunnuntain Tanssi-ja musiikkityöpaja tarjosi afrikkalaisia rytmejä Delado Internationalin voimin. Musiikista innostunut yleisö pääsi lopuksi kokeilemaan bändin afrikkalaisia perinnesoittimia! Elsa suosi rumpuja. Tuottajana Siivet-järjestö.
Nyt on festivaalin tulevaisuudesta pidettävä huolta, sillä maahanmuuttajien kulttuuritoiminnan tukeminen on, kuten sanonta kuuluu ”kustannustehokasta kotouttamista”. Hallituksemme ei yksinkertaisesti saa leikata kaikkia rahoja näiltä meidän mainioilta maahanmuuttajajärjestöiltämme, jotka tuovat väriä Suomenmaahan. Tästä esimerkkinä Maailma kylässä festivaali.
