Teksti ja kuvat Hilkka Kotkamaa
Vihdoin pääsin katsomaan Sofi Oksasen kirjoittamaa näytelmää Mansikkapaikka Suomen Kansallisteatterissa. Oksasen tapaan siinä ei maalailtu yleisellä tasolla taidetta isosti vapaudesta, ihmisoikeuksista tai propagandasta, vaan tapahtumat oli tuotu nykypäivään, oikeisiin tapahtumiin, samoihin asioihin mistä uutisissakin puhutaan. Oksanen ei ujostele syyttää venäläisiä, ukrainalaisia saati suomalaisia väärinkäytöksistä ja ahneudesta. Miten marjatilat junailevat thaimaalaisten poimijoiden tienistit taskuihinsa, miten ukrainalaisia työntekijöitä käytetään hyväksi ja miten tästä kaikesta valehdellaan tekopyhästi?
Toinen teema on aivopesu, joka tässä kohdistuu homojen sopeutushoitoon, mutta sen voi ymmärtää laajemminkin venäläisenä propagandamallina. Nuori opiskelijapoika huijataan venäläiselle klinikalle, jossa häntä ryhdytään parantamaan homouden sairaudesta. Psykiatrin esikuva on, edelleen virassaan toimiva, tunnettu ja television keskusteluohjelmiin osallistuva psykiatri, joka toimii Kremlistä johdetussa homo-projektissa. Terävää teatteria tämän päivän kipukohdista.
