Kuvissa taiteilija ja Korppi sekä yksityiskohdat teoksista Eilinen valo ja Zippo.
Teksti ja kuvat: Hannele Salminen
Alkuun ihmettelin Valtteri Kivelän näyttelyn nimeä Kuin henkäys Ama Galleriassa. Sillä olin esittävän äärellä, vahvoin värein maalatuissa teoksissa maisemat, ihmiset ja tilanteet olivat tunnistettavia. Vai olivatko sittenkään? Öljymaalauksissa oli jotain hellyttävän kömpelöä, peräti outoa. Valokuvataiteilija Kari Haklin sanoin: ”Jotain nyrjähtänyttä näissä on.”
Ensivaikutelman jälkeen aloin nähdä hienosti maalattujen valon, värien, sävyjen ja rytmien harkitun yhteispelin. Mieleen tulivat amerikkalaisen taidemaalarin Richard Diebenkornin teokset, joissa esittävä luo kulissit värien ja sommittelujen leikille.
Teosten tenhovoima pysäytti niiden äärelle tarkastelemaan yksityiskohtia ja pohtimaan, mitä tapahtuu todella? Kuten galleristi Birgit Onniselkä kiteytti: ”Jotain viipyilevää näissä on.”
Kierroksen jälkeen en enää ihmetellyt näyttelyn nimeä, sillä sitähän maalaukset parhaimmillaan ovat: kuin henkäyksiä jostain tavoittamattomasta. Luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa opiskellut taiteilija on tiedotteeseen kirjoittanut proosarunon Maalaus, joka kuvaa oivallisesti, miten maalaus syntyy. Tässä siitä viimeiset säkeet:
Sinä ilmestyt minulle kuin henkäys / Näkymättömänä ja sanoittamattomana ajatuksena, / pienenä hetkenä jona kaikki on selvää, mutta samalla ei-mitään. / Kunnes // Yritän muuttaa sinut maalaukseksi / ja oletkin vain: Rajallinen, materiaalinen, kysymyksiä täynnä.
Hienoa näyttelyä pääsee katsomaan ja maalaamisen ideaa pohtimaan 25.5. saakka Ama Galleriassa. https://ama.gallery/
