Sevti Stefan saari on suojeltu paikka, joka on tätä nykyä venäläisen oligarkin omistuksessa. Sen poluilla on kuljeksinut suuriakin kuuluisuuksia Marilyn Monroeta ja Elizabeth Tayloria myöten.
Teksti ja kuvat Anni Kotkamaa
Lähdimme Montenegroon, koska se tuntui meistä hieman erilaiselta paikalta. Kroatia on meille jo tuttu, joten tiesimme että sillä suunnalla on upeita paikkoja. Niinpä valitsimme paikan, johon oli kätevä ajaa autolla Kroatiasta Duprovnikin lentokentältä. Myös Montenegron Tivatiin on Suomesta suoria lentoja.
Ja todella, perillä rannikko näytti heti silmäämme houkuttelevalta ja luonnonläheiseltä. Pienissä kylissä on idyllinen tunnelma, eikä turisteja ole liikaa, ei siltä ettei sinne heitä odotettaisi.
Olimme vuokranneet talon Kotorin kylästä, joka oli pieni turistipaikka. Taloomme kuului uima-allas, lähinnä seurueemme 1-vuotiasta kuopusta varten. Mekin uimme altaassa, vaikka siellä olisi ollut mahdollisuus myös uida meressä.
Kotor rajoittuu eräänlaiseen meren muodostamaan laguuniin, joten olimme koko ajan meren äärellä. Ympäristö oli vehmasta ja puhdasta, kirkasta merivettä myöten. Maisemaan kuuluu myös jyrkkä vuorimaisema ja vihreää kaunista sypressimetsää. Nämä asiat olivat meille tärkeitä, koska seitsemän hengen seurueeseemme kuului eri ikäisiä jäseniä ja kaikki halusivat myös ulkoilla.
Seudulla harjoitetaan pienimuotoista viininviljelyä ja pääsimmekin tutustumaan Markovitsin viinitilaan. Tilan tuottamasta neljästä viinistä erityisen tunnettu on punaviini, joka olikin todella herkkua. Seudun olot sopivat erityisen hyvin tilan käyttämään Tamjanka-rypäleen viljelyyn. Olimme jo aiemmalla Kroatianmatkallamme tutustuneet balkanilaiseen ruokaperinteeseen ja tiesimme odottaa hyvää. Montenegrossa oli erinomaisia ravintoloita ja varsinkin merenherkut olivat meidän mieleemme. Mustekala ja erilaiset grillatut kalaruoat olivat ihan huippua. Grillistä löytyi lisäksi paljon muutakin kuten punaista lihaa. Salaatit koostuivat pääosin tomaatista ja juustoista. Perunaa syötiin paljon eri muodoissaan. Veikkaisin että söimme paljon lähiruokaa.
Kuulimme, että korona-aika oli koetellut kovin kourin Montenegron turismia, mutta nyt tilanne oli paranemassa. Saapuvien lentojen määrä lisääntyy jatkuvasti. Saimme todeta, että hinnatkin ovat nousseet ennen niin edullisen Balkanin alueella. Turistipaikoissa olivat ravintolahinnat tuttuja Helsingistä. Vanha sääntö tietysti on, että maaseudulla on heti paljon edullisempaa. Sen huomasimme, koska vuokrasimme oleskelumme kahdeksi viikoksi auton ja sillä kiertelimme läheisellä maaseudulla. Erityisesti nuorison kanssa pärjäsimme englannilla. Viehättävissä vanhoissa pikkukylissä oli kaunista ja helppo liikkua myös lastenkärryjen kanssa. Tunnelma oli kaikkiaan hyvin lapsiystävällinen. Erityisesti pittoreski Budvan vanhakaupunki, sen pikkuravintolat sekä ranta olivat käydessämme upeita, rauhallisia eli ei liikaa turisteja.
Tiesimme mennessämme että Montenegro kuuluu Euroopan köyhimpiin maihin. Siitä ei näkynyt mitään turistien suosimalla rantakaistaleella, jossa talot ja autot olivat vauraan näköisiä. Tunsimme olomme turvalliseksi koko ajan.
Montenegroa voimme suositella kaikille, jotka haluavat rauhaa, luonnon kauneutta ja hyvää ruokaa. Liikkuminen kävellen on helppoa, mutta pidempiin matkoihin on hyvä vuokrata auto. Busseja emme juuri nähneet liikenteessä.
Montenegro on pienin Balkanin maa, jonka rajanaapureita ovat Albania, Bosnia-Hertzekovina, Kroatia, Kosovo ja Serbia. Se on vuoristoinen maa, jossa on kapea rantakaistale Adrianmeren rannalla. Väkiluku 600 000 ja pinta-ala 13 000 km2, Pirkanmaan kokoinen. Maa itsenäistyi 2006. Suhteellisesti laskettuna Montenegro on eniten turismista riippuvainen maa Euroopassa. Se on Naton jäsen ja EU-jäsenyydestä neuvotellaan. Montenegro on kansantulonsa mukaan Euroopan köyhimpiä maita.
