Teksti: Hilkka Kotkamaa / Kuvat: Kansallisteatterin lehdistökuvia
Kansallisteatterin Muistopäivä-esityksestä poistuu yleisö täydessä hiljaisuudessa. Lämpiön seinälle on heijastettu lista nimiä ja syntymäaikoja, joista laskemme hyvin nuorten ihmisten lyhyttä elämää.
Näytelmä kertoo niistä arviolta 15 000 suomalaisesta, jotka loikkasivat Neuvostoliittoon 1920-1930-luvuilla. Moni lähti Stalinin mainostettua ihannevaltakuntaa rakentamaan, toiset pakoon köyhyyttä ja työttömyyttä, jotkut aatteen palosta. Loikkarit olivat nuoria. Elämälleen suuntaa ewtsiviä miehiä, mutta mukana oli naisiakin. Jopa lapsia. He olivat kuulleet radioaalloilla pauhaavasta propagandasta raskasta teollisuutta rakentavasta tulevaisuuden jättiläisestä, jossa ei ollut pulaa työstä eikä makkarastsa. Maa ja aate pettivät heidät pahasti, noin puolet maksoi erehdyksestään hengellään. Kaikkiaan Stalinin vainojen uhreja saattoi olla jopa 30 000.
Näytelmä näistä suomalaisista menee syvälle, teloitusten, ihmisyyden halveksunnan, nälän, vainojen ja pakkotyön maailmaan. Ei ihme, että näytelmä on loppuunmyyty pitkälle kevääseen.
