Kuopiossa tehdään tosi hyvää musiikkiteatteria
Teksti Heino Ylisipola
Kuvat Kuopion kaupunginteatteri / Karri Lämpsä ja Iisa Manninen
Eipä olisi uskonut, että Kuopiosta löytyy niin laadukasta ja hyvää musiikkiteatteria kuin sieltä löytyy!
Olimme vaimoni ja serkun perheen kanssa katsomassa lokakuun lopulla Kuopion kaupunginteatterin musikaalia Veriveljet (Blood Brothers), joka otti meidät täysin mukaansa.
Veriveljet on brittiläisen Willy Russellin käsikirjoittama ja säveltämä musikaali, jota esitettiin ennätykselliset 24 vuotta Lontoon West Endissä ja yli 10 000 kertaa. Ohjaus ja suomennos on Tommi Auvisen ja laulujen sanat on suomentanut sanataituri Jukka Virtanen. Koreografiasta vastaa Teija Auvinen.
Nyt musikaali kiertää maailmaa ja on ehtinyt Savon sydämeen Kuopioon.
Ensimmäiset muistoni Kuopion kaupunginteatterista ovat 1960-luvun lopulta, kun kouluni Pielaveden yhteiskoulun luokanvalvojamme Eila Tuomainen vei meidät katsomaan West Side Storya. Sekin jäi pysyvästi mieleen. Toinen kerta Kuopiossa oli, kun näin Minna-näytelmän joskus 1970-luvulla. Veriveljet on kolmas käynti Kuopion kaupunginteatterissa.
Veljekset joutuvat erilleen
Musikaalin tarina, perusjuoni on jo antiikin ajoista tuttu. Köyhä kaupunkilaisäiti, yksinhuoltaja saa kaksoset, kaksi poikaa, joista toisen hän joutuu luovuttamaan pois. Toisen pojan hän antaa vastentahtoisesti hienolle tehtaanrouvalle, joka ei ole saanut omaa lasta.
Veljeksistä Mickey (Atte Antikainen) jää elämään äitinsä, rouva Johnstonen kanssa ja Eddie (Oliver Kollberg), pääsee tai joutuu sijoituslapseksi Lyonsin varakkaaseen perheeseen. Pojat kuitenkin asuvat samalla seudulla, tapaavat ja solmivat verivalan, että ovat ikuisia ystäviä, tapahtuipa mitä tahansa. Kujeilua ja kepposia riittää.
Kumpikin äiti yrittää estää poikia tapaamasta toisiaan, mutta se ei onnistu. Pojat eivät tiedä missään vaiheessa, että he ovat oikeasti veljeksiä. Eddie pääsee yliopistoon opiskelemaan. Mickey tekee milloin mitäkin, joutuu välillä huonoillekin teille.
Kun he kasvavat isoiksi, rakkaus astuu heidän kummankin elämäänsä. He rakastuvat samaan tyttöön, Lindaan (Lotta Vaattovaara).
Eddie, Mickey ja Linda kantavat näytelmää sujuvasti eteenpäin. He laulavat tasaisen vahvasti eläytyen. Katsoja voi jo aavistaa, että loppukohtaus ei tule olemaan onnellinen. Välienselvittelyssä veljekset saavat tietää, että he ovat enemmän kuin veriveljiä: he ovat oikeasti veljeksiä. Loppu huipentuu, kun aseet puhuvat.
Erityiskiitoksen antaisin valosuunnittelusta, jonka on tehnyt Lassi Kröger. Orkesteri, joka soittaa näyttämön taakse rakennetulla lavalla, pelaa saumattomasti yhteen näyttelijöiden kanssa, tanssijoita unohtamatta. Kiitettävä esitys.
