Ateneumissa avattu Nelimarkka-näyttely on yllättänyt monipuolisuudellaan. Panee miettimään taiteilija Eero Nelimarkkaa, jos pidämme häntä ”latomaalarina”. Näyttelyn lisäksi taiteilijaan voi syventyä tutustumalla näyttelyn yhteydessä julkaistuun kirjaan, jossa aukee varsin erikoinen elämäntarina, jonka käänteet näkyvät myös Nelimarkan taiteessa.
Eero Nelimarkka syntyi 1891 Vaasassa perheen nuorimmaiseksi, kahdeksanneksi lapseksi. Perhe asui ns. vaivaistalossa, josta isä joutui mielisairaalaan ja kuoli pojan ollessa yhdeksän vuotias. Äiti elätti perhettä pyykkärinä.
Poika sai jo nuorena apulaisen paikan vaasalaisessa leipomossa. Hän haaveili jo pienenä tulevansa maailmanmatkaajaksi ja suureksi taiteilijaksi. Sokerileipurina hänen onnistui saada harjoittelupaikka Tukholmaan ja Lyybeckiin. Maailmalta saadun rohkeuden ansiosta hän vei maalauksiaan itsensä Akseli Gallen-Kellelan arvioitavaksi ja sai tältä rohkaisua jatkoon.
Vaikka Nelimarkka oli varsin pohjalainen taiteilija, hän oli paljon monia ulkomaisia vaikutteita saanut taiteilija. Vaimonsakin hän vei matkoillaan, minnepäin muualle kuin Pariisiin.
Vaimo Saima Alaviitala löytyi Alajärveltä ja sieltä löytyi myös into perehtyä pohjalaisiin aiheisiin maalauksissa. Pari sai neljö lasta Eero-Jaakon, Helenan, Antin ja Tuomaksen. Nelimarkka hautoi pitkään unelmaa omasta museosta ja sen hän perustikin Alajärvelle 1964.
1910-luvun modernismin henkeen Nelimarkan varhaistuotannossa korostuvat pelkistynyt tyyli sekä kansainväliset vaikutteet maagisesta realismista surrealismiin. Pohjalaismaisemat ja sisätilat toivat siihen oman lisänsä, ja suuren yleisön suosion.
Upea taidekirja on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Nelimarkka näyttely on Ateneumissa 13.9 2026 asti.
