New York – suomalaistenkin siirtolaisten kaupunki

Teksti Hilkka Kotkamaa
Kuva Jonne Räsänen / Otava

Kun tilanne on mikä on voi New Yorkissa käydä sellaisen kirjan avulla, joka menee ytimeen, jopa niin että kaupungin historiakin tulee todellisena eteen. Nojatuolimatkailu on helppoa ja ylivertaisen ekologista. Kaupungin nykypäivää ja historiaa valottava kirjan näkökulma on suomalainen ja tarina pyörii legendaarisen ravintolan Little Finlandian ympärillä.

Siirtolaisuuden juuret ovat New Yorkissa syvällä, myös suomalaisen siirtolasisuuden aivan alkuajoista lähtien. Ensimmäisenä tulivat merimiehet. Sitten saapuivat läpikulkijat kaivoksiin ja metsätöihin kuitenkin niin, että moni heistäkin jäi kaupunkiin. New York tarjosi töitä, palveluspaikkoja naisille ja moni mies sai töitä palvelualoilla kuten autonkuljettajina.

Näin kuvaa kaupunkia Teemu Luukka, joka on kirjoittanut New Yorkista 2018 ilmestyneen kirjan New Yorkin uhmatar – Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina. Kirja on tarina kuohuvasta metropolista, mutta sen päähenkilö on juuri tuo kaupungin kuuluisin suomalainen Tyyni Kalervo. Hän omisti kaupungissa useita ravintoloita, joista kuuluisin oli Manhattanilla sijaitseva Little Finland.

Tyyni Kalervo (1900-1993) tuli New Yorkiin Kanadan kautta ns. paperittomana siirtolaisena.  Vuonna 1923 voimaantulleen lain mukaan USA:n siirtolaiskiintiöitä suljettiin ja käytännössä ainoa tapa tulla maahan tuolloin oli loikata Kanadan rajan yli.

Tyyni oli laiton siirtolainen monta vuotta New Yorkissa ja eli monien muiden siirtolaisten tapaan maanmiestensä tukemana ja työllistämänä. Jo pelkästään Harlemissa oli suomalaisia pienen kaupungin verran. Kerrotaan, että suomalaiset auttoivat anteliaasti toisiaan alkuun ja rupesivat riitelemään keskenään vasta, kun asiat olivat lähteneet sujumaan. Suomalaiset veivät poliittiset ja uskonnolliset kiistat usein mukanaan uuteen maahan, Teemu Luukka kertoo.

New York oli aikoinaan Yhdysvaltojen tärkein satama ja siitä kasvoi maan tärkein talouskeskus. Juuri talous tarvitsi niin valtavasti työntekijöitä, että moni siirtolainen työllistyi siellä jo 1800-luvun lopulta lähtien. Kaupungin kasvu on ollut huikeaa. Jo tuolloin 60 000 asukkaan kaupunki kasvoi miljoonakaupungiksi vajaassa viidessäkymmenessä vuodessa. Kaupunki on houkuttanut maahanmuuttajia, ja houkuttaa edelleenkin. Nytkin kolmannes 8,6 miljoonan asukkaan kaupungista on ulkomailla syntyneitä.

Teemu Luukan ensikosketus Tyyli Kalervoon oli, kun hän toimi veljensä kanssa Little Finlandissa baarimikkona 80-luvun puolivälissä. Ravintola olikin oiva näköalapaikka sekä New Yorkin suomalaisiin, että Tyyni Kalervon elämään ja bisneksiin.

Olihan se hurja työpaikka. Tyyni piti rautaista järjestystä niin henkilökunnan, asiakkaiden kuin raha-asioidenkin suhteen. Hän ei oppinut koskaan kunnolla englantia, mutta puhui sujuvasti ja jos joku ei ymmärtänyt, hän nosti ääntä ja silloin kaikki ymmärsi. Hän oli hyvin älykäs, mutta kova työnteko ei ollut antanut hänelle aikaa käydä kouluja tai kielikursseja.

Teemu Luukka on ollut ja on edelleen ahkera New Yorkin kävijä ja hän tuntee kaupungin historian ja erityisesti sen siirtolaishistorian. Siksi hänen New York-kirjansa on tukeva tietopaketti kaupungista. Hän on harrastanut kaupunkia vuosikymmenet ja kirjoittanut tätä kirjaa 8 vuotta.

New York on siitä hieno kaupunki, että se on syvästi kansainvälinen ja siellä voi vierailla eri maissa kaupungin sisällä. On haitilaiskorttelit ja Chana-alue, 150 000 asukkaan Chinatown ja tietysti pikku Italy. Aikoinaan siellä sai suomalaisia lihapullia ainakin kymmenestä paikasta ja niitä syötiin Olavi Virran musiikin säestyksellä. Nyt Finland on enää kadun nimi Brooklynissä.

Tyyni Kalervo oli pitkään New Yorkin suomalaisten kokoava voima. Hänen ravintoloissaan kävivät satamaan tulleet merimiehet, paikalliset suomalaiset, mutta Little Finlandissa myös lähellä sijaitsevan YK:n päämajan suomalaiset poliitikot.

Tyyni Kalervo oli kova tekemään töitä ja viihtyi ihmisten kanssa ravintolan säpinässä. Työn tärkeydestä kertoo se, että hän asui vielä vaurastuttuaankin Manhattanilla, kuulun Little Finlandin takahuoneessa. Teemu Luukka uskoo, että hän oli New Yorkin vanhin baarimikko, joka lopetti työnteon kolme viikkoa ennen kuin täytti 93 vuotta.

Nykykielellä voi sanoa, että Tyyni oli hyvä verkostoituja. Ja hän piti yhteyttä uskollisesti vahoihin ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Tärkein ystävä, josta Tyyni mielellään kertoi, oli Urho Kekkonen. Ei ole täysin varmaa millaista sutinaa, heillä oli ollut nuoruudessaan, mutta Kekkonen kävi urheilujohtajana Amerikassa vuonna 1932, jolloin Tyyni toimi hänen oppaanaan.  Presidenttinä Kekkonen halusi valtiovierailullaan Tyynin ravintolan ohjelmaansa, konsulaatin kauhuksi. Siitä komeili valokuva ravintolan seinällä. Myös yhteys nuoruuden kihlattuun ja suureen rakkauteen, teatterijohtaja Risto Orkoon, säilyi läpi elämän.

Tyyni Kalervo oli kitsas työnantaja ja siksi eivät kaikki pitäneet hänestä. Hän oli vaativainen itsensä ja henkilökuntansa suhteen. Työtä oli tehtävä kellon ympäri ja palkaksi sai usein riittää asiakkaiden antamat tipit. Hän oli sitkeä, ahkera, vaativainen, rakastettu, vihattu, rohkea ja antelias. Ennen kaikkea kaikki suomalaiset tunsivat hänet New Yorkissa.

30-luvulla ja myös 50-luvulla Tyynin ravintola Harlemissa oli erityisesti suomalaisten merimiesten suosiossa, olihan New York maailman suurin satama kymmeniä vuosia. Siellä tiedettiin tarjoiltavan viinaryyppyjäkin silloinkin, kun maassa vallitsi kieltolaki. Tyyni tunsi lait ja miten ne kierrettiin.

Vaurastuminen merkitsi Tyynille varaa käydä usein Suomessa, auttaa sukulaisiaan ja hankkia rahaa haluamiinsa kohteisiin. Hän tuki suomalaisia urheilijoita ja hän hankki avustuksia ja hintavia ilmoituksia omistamaansa lehteen New Yorkin Uutisiin.

Tyyni ehti moneen suuntaan. Varmaan kukaan muu ei ole hankkinut yhtä paljon rahaa haalien ja New Yorkin Uutisten tukemiseksi. Hän ei ilmeisesti varsinaisesti lomaillut koskaan. Hän oli luonteeltaan peloton, jopa häikäilemätön ja Suomenmatkoillaan hän marssi eduskuntaan vaatien rahaa siirtolaisten tarpeisiin. Ja hän myös sai rahat.

Teemu Luukka toimi 80-luvulla jonkin aikaa New Yorkin Uutisten toimittajana. 1906 perustettua lehteä ei enää ole, vaan se on fuusioitu muihin siirtolaislehtiin, ja ilmestyy nimellä Amerikan Uutiset. Parhaimmillaan New Yorkin Uutiset oli seitsemän päivää viikossa ilmestyvä lehti, jolla oli iso kirjeenvaihtajaverkosto ympäri Amerikkaa.

Anni Kotkamaan New Yorkin kuvia: New York kuvina – Matkailua ja kulttuuria

Teemu Luukka: New Yorkin uhmatar. Otava, 2018.

Hilkka Kotkamaa

Hilkka Kotkamaa

Julkaisijan tiedot

Marko Holmström

Marko Holmström

IT-moniosaaja.