Mitä tapahtuu jos lapset jätetään heitteille, ilman vanhempia, huoltajia ja rakkautta. Siitä meillä on esimerkkinä William Goldingin klassikkoromaani ja siitä tehty elokuva Kärpästen herra. Haaksirikkoutunut lapsijoukko kehitti autiolla saarella oman julman, hierarkkisen yhteiskuntansa. Tämä tarina tulee mieleen, kun näkee Kansallisteatterin juuri ohjelmistoon tulleen näytelmän Orvot. Kaksi veljestä asuu amerikkalaisella köyhälistöalueella pienessä murjussa. Äiti on kuollut ja isä häipynyt ties minne. Veljekset ovat kasvaneet keskenään.
Isoveli Treat (Pyry Nikkilä) on ottanut komennon. Hän on määrännyt pikkuveli Phillipin (Juho Uusitalo) käytännössä kotiarestiin väittäen, että tällä on allergia, joka ei kestä lainkaan ulkoilmaa. Isoveli tuo elannon kotiin pikku rikoksia tehden. Pikkuveli katsoo päivät pitkät länkkäreitä televisiosta ja syö joka päivä tonnikalaa ja majoneesia. Hän ei käy koulua, mutta opettelee lukemaan veljeltään salaa. Hän elää täysin veljen väkivallan ja mielivallan alla. Kunnes veli tuo kadulta taloon umpihumalaisen miehen (Petri Liski), joka kääntää kaiken ylösalaisin. Hän tuo terveiset suuresta maailmasta rikkauksista, mutta myös orpokodista, josta puuttuu kaksi asiaa: äiti ja tarpeeksi ruokaa.
Amerikkalaisen Luke Kesslerin Orvot-näytelmää esitetään ympäri maailmaa. Ei ihme, sillä se on koskettava, jämäkkä ja ajankohtainen kertomus laiminlyödyistä lapsista, heidän peloistaan, vapaudenkaipuustaan ja unelmistaan. Onnittelut Kansallisteatterille hienosta löydöstä.
