Pigmenttivedos Portrait of the Creature.
Teksti ja kuvat: Hannele Salminen
Hippolyten Studiosta kantautuva räminä ja kolina herätti uteliaisuuteni. Mitä siellä tapahtuu? Pian selvisi että melun sai aikaan mediataiteilija Nina Lassilan videolla nelinkontin taaperteleva romumöykky, näyttelyn nimikkoteos The Creature, Otus. Se veti perässään ja tiputteli kolisevaa elektroniikkaromua, keräsi päälleen uusia romppeita.
Aloin tuntea sympatiaa Otusta kohtaan katsellessani sen vaivalloista taapertelua syrjäkujilla ja takapihoilla. Aikoinaan se oli varsin hyödyllinen, mutta vanhemmiten kävi hyödyttömäksi, kun nopeammat ja tehokkaammat laitteet korvasivat sen.
Lassila kertoo idean syntyneen kiintymyksestä vanhoihin, tarpeettomiksi käyneisiin laitteisiinsa. ”The Creature on samalla myös metafora vanhenemiselle: hyllytämmekö me myös ihmiset, kun he eivät toimi entiseen tapaan?” hän kysyy.
Videolta paljastuu, että Otus on luonteeltaan ujo, melkein häpeää itseään ja pelkää ihmisiä. Kun se aistii heitä lähellään, se käpertyy palloksi ja teeskentelee olevansa kuollut ja näkymätön. Niinpä taiteilija joutui esittämään (skeittisuojukset kämmenissään ja polvissaan) Otusta videolla, koska se itse ei arkuuttaan siihen uskaltautunut.
Lassila kannattaa kierrätystä myös teoksissaan, niinpä Otuskin oli helppo synnyttää kavereille kertyneestä elektroniikkaromusta. The Creature herättää pohtimaan myös yltiöpäistä kulutuskulttuuria: Tarvitsemmeko me kaikkea sitä, mitä haluamme?
Lopuksi Lassila vakuuttaa, että Otus ei ole urbaani legenda vaan totisinta totta. Häntä pääsee tapaamaan – jollei käyttäydy uhkaavasti – Hippolyten Studioon 1.6. saakka. https://hippolyte.fi/
Nina Lassila esittelee esinekoostetta The remains of the Creature.
