Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa
Meitä on joukko kirjojen ystäviä, jotka olemme kokoontuneet todistamaan Outi Pakkasen uusimman – kuulemma viimeisen – kirjan Kylmä talo julkaisua.
Putkirempasta itsekin hiljattain selvinneenä Outi kertoo inhokkisanansa: linjasaneeraus. Tämä putkirempan perusteellisempi muoto repii talosta kaiken paitsi seinät ja tekee uusiksi omaan tahtiinsa. Remontin valmistuttua talossa kiristyy kylmyyden lisäksi myös ihmissuhteet. Aviopari pakenee puhumattomuuteen, itsetietoinen leskirouva, arka opiskelijatyttö, pyöräilevä erakkomies, juorukello, yritysvalmentaja ynnä muut talon asukkaat ovat uuden edessä, talon lämmin tunnelma on poissa.
– Kirjan henkilöillä ei ole esikuvia, niitä ei kannata etsiä, Outi kertoo. – Oikeat henkilöt paperilla ovat paperinmakuisia, siksi kirjailijan on luotava ne itse. Tietysti kestää ennen kuin hahmoihin saa elämään, mutta jos se onnistuu, ne vievät mennessään. Tarinan edetessä voi kirjailija itsekin yllättyä niin että esimerkiksi sivuhenkilölle voi kasvaa ajateltua isompi rooli. Kirjassa oli viimeinen ja ensimmäinen lause valmiina.
Tunnelman tiivistyttyä voi kylmästä talosta livahtaa aina kadun yli kapakkaan nimeltä Kaunis Kampela.
– Saaren ympäristö on minulle lapsuudesta asti tuttu, joka kirjassa helpotti tarinan taustatyötä. Voin sanoa että tunnen lauttasaarelaiset asunnot sisältä ja ulkoa, joka on tämän kirjan kannalta oli olennainen seikka. Olen asunut tällä erää saarella 36 vuotta ja suhdettamme voi kutsua viha-rakkaussuhteeksi. Saari on siitä hieno, että sen voi kiertää ympäri, sillä selvät rajat.
Entä esiintyykö kirjassa tuttu henkilö Anna Laine? – Sitä en kerro, lukekaa kirja.
Outi Pakkanen: Kylmä talo. Otava, 2024. 346 s.
